Vaasan Palloseuran junioritoiminnan uudet tuulet

Raidan varrelta-blogi kävi tutustumassa Vaasan ylpeyden junioritoimintaan, ja haastatteli kahta VPS-j:n päätoimista työntekijää, valmennuspäällikkö Jani Uotista (JU) ja toiminnanjohtaja Joni Keturia (JK). Annetaan herrojen avata itse mitä muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut ja mitä on vielä edessä.

1. VPS Juniorit ovat uudistuneet parin viime vuoden aikana suuresti. Mitä käytännössä on tehty ja miten tämä näkyy arkityössä?

a) Urheilullisella puolella:

JU: Kun minut palkattiin seuran junioritoimintaan vuonna 2009, ensimmäisenä asiana aloitimme kartoittamaan silloista tilannetta. Kartoituksen perusteella aloitimme luomaan linjausta toiminnan kehittämiseksi. Ulospäin tämä näkyi mm. "Juniorin tie"-kirjasen julkaisussa, jossa kerrottiin uusista toimintatavoista. VPS Juniorit päätti tuolloin panostaa yksilölliseen pelaajakehitysmalliin, jossa jokaista pelaajaa tarkastellaan yksilönä, joukkuemenestys huomioidaan vasta toisena. Lisäksi valmennuslinjausta aloitettiin uudistamaan ja yhtenäistämään seuran sisällä, sekä harjoitusten määrää ja lisättiin tuntuvasti.

b) Organisaatiotasolla:

JK: Kun aloitin VPS Junioreiden hallituksessa vuonna 2010, seura oli taloudellisesti tukalassa tilanteessa. Tarvittiin täydellinen muutos turvataksemme jatkon valmennuspäällikön kokopäiväisyydelle. Siihen saakka seura oli saanut palkkatukea, joka sekään ei riittänyt yhden henkilön palkanmaksuun. Kolme kautta myöhemmin VPS Junioreilla on palkkalistoillaan 2,5 henkilöä ja seura tekee myös taloudellisesti positiivisia tuloksia. Näiden vuosien aikana olemme pystyneet moninkertaistamaan valmennukseen suunnattavan summan, joka luo pohjan myös urheilullisen puolemme menestymiselle. Työ on kuitenkin vasta alussa ja meidän on jatkuvasti vahvistettava valmennustamme Junnuliigasta alkaen, niin haaste- kuin kykyjoukkueissakin.


2. VPS Junioreiden kilpailullinen menestys on ollut vahvassa nosteessa, ja voidaankin hyvällä omatunnolla puhua Pohjanmaan parhaasta junioritoiminnasta. Milloin pääsemme näkemään VPS-j:n myös vanhempien ikäluokkien (A- ja B-juniorit) pääsarjoissa?

JU: Seuran uuden linjauksen tulokset näkyvät jo nyt myös tuloksissa: Olemme tällä hetkellä kokonaisuutena piirin menestynein seura niin tuloksellisesti kuin myös taitokilpailutulosten perusteella. Pelaajiemme määrät piiri-, alue- ja maajoukkueissa ovat kasvaneet merkittävästi. Kehityksemme on huomioitu myös valtakunnallisesti, josta osoituksena mm. kutsut lukuisiin kutsuturnauksiin eri ikäluokissa sekä seuran valinta Sami Hyypiä Akatemiaan. Kun 2009 seuran uudistus alkoi, ei VPS Junioreilla edes ollut joukkuetta A-juniori-ikäisille. Nyt sekä A- ja B-juniorit karsivat talven ja kevään aikana ikäluokkiensa korkeimmalle sarjatasolle, joten toivottavasti jo ensi kesänä näemme pojat pääsarjassa!

3. Toisaalta harrastajamäärät ovat pienentyneet, vaikka kilpailullinen menestys on kasvanut. Miksi näin on päässyt tapahtumaan, miten seura aikoo reagoida tähän haasteeseen?

JK: Uuden valmennuslinjauksen näkyvin uudistus oli pelaajan yksilöllistä kehitystä tehokkaasti tukevien tasojoukkueiden muodostaminen. Uudistus aiheutti paljon puhetta, kuten tasojoukkueiden muodostaminen myös muualla Suomessa ja ulkomailla hieman aiemmin. Seisomme kuitenkin ratkaisumme takana, ja tulokset osoittavat meidän olleen oikeassa. Samoin on imartelevaa, että olemme tällä tavalla toimineet esimerkkinä Vaasan seudulla myös muille, jopa eri lajien puolella on hiljattain seurattu esimerkkiämme. Kenties muutama vuosi sitten osa säikähti uutta, entistä tavoitteellisempaa ja kilpailullisen toiminnan kehittämiseen tähtäävää linjausta? Kilpajoukkueiden puolella kehittymisemme näkyy upeasti joukkueidemme erinomaisessa menestyksessä ikäluokkiensa sarjoissa ja turnauksissa sekä taitomerkkien määrän radikaalissa kasvussa. Taitomerkkien määrä seurassa on kasvanut viisinkertaiseksi vuoteen 2009 nähden!

Vaikka olemme tehneet paljon asioita oikein, olemme tehneet myös virheitä, jotka näkyvät juniorimäärissämme. Onnistuimme esimerkiksi tuhoamaan koko tyttöfutiksemme parissa vuodessa. Lisäksi poikien puolella teimme virheitä, mutta niistä pitää vain ottaa opikseen ja toimia jatkossa paremmin. Nyt lähdemme kokoamaan sitä uudelleen ja tavoitteenamme on palauttaa tietyllä aikavälillä tyttöfutiksemme sille tasolle, millä se muutama vuosi sitten oli. Tuo tavoite mielessä VPS Juniorit haki ja tuli hiljattain valituksi Osoitteena Futis -tyttöjalkapallon seurakehityshankkeeseen, joten silläkin suunnalla pyrimme aktiivisesti panostamaan toiminnan laatuun.

Motivoituneimpien, huippupelaajaksi pyrkivien tien lisäksi Vaasan Palloseuran juniorit pyrkii tarjoamaan KAIKILLE pelaajille tavoitteista riippumatta hyvän ja turvallisen paikan ja väylän harrastaa ja pelata jalkapalloa. Konkreettisesti tähän on panostettu viime aikoina mm. valmentajakoulutusta tehostamalla sekä rekrytoimalla VPS Junioreiden haastejoukkueiden valmennuspäälliköksi aiemmin erityisesti tyttöpuolella ansioitunut Aaku Laitinen. Vepsussa asian voisi tiivistää sloganiin "Kaikki pelaa - omalla tasollaan".


4. Junioripuoli on urheilullisen puolen sisältöjen lisäksi pyrkinyt kehittämään myös olosuhteitaan, usein valitettavasti itse kun kaupungilta ei ole juuri apua tullut. Kertoisitteko näistä talkoista, mitä on tehty ja mitä on vielä edessä?

JK: Keväällä 2013 Junnuhalli sai purkutuomion. Sen jälkeen on tehty paljon töitä päästäksemme tähän tilanteeseen, jolloin halli näyttää pelastuvan. Jo ennen kevättä junnuhallia on rempattu uuteen uskoon mm. lisäämällä halliin aula ja tekemällä pukukoppeihin pintaremonttia. Junnuhallin kylkeen on hankittu valmentajille yhteinen tila, jonka avulla pyrimme parempaan jatkuvaan vuorovaikutukseen valmentajien välillä. Samaa tavoitetta tukee myös Urheilukeskuksen (ent. Roller Center) tiloihin on saatu toimisto, ja sisätiloissa saamme pyöritettyä hyvin myös harjoituksia. Toiveissa olisi saada vihdoinkin säädylliset pukukoppi- ja peseytymistilat Monitoimiviheriön yhteyteen. On lähinnä absurdia, että Vaasan kokoisessa kaupungissa vierailevia joukkueita on kaupungin toimesta pahimmillaan ohjattu mereen uimaan! Myös uusi stadion parantaisi oleellisesti myös junioreiden toimintaolosuhteita, mutta se projekti seisoo kaupungin rahoituksen varassa. Samaan hengenvetoon on myös pakko kiittää ja nostaa hattua yksityisille tahoille ja Wasa Football Cupille, sillä uunituore Fennia Areena tarjoaa kaikille jalkapalloilijoille helpotusta talviharjoitteluun!

Laadukas harjoittelu hyvissä olosuhteissa tuo myös tulosta.

5. Vepsusta on noussut pelaajia myös poikien ja nuorten maajoukkueisiin, ja tavoitteena lienee myös omien junioreiden kasvattaminen liigajoukkueeseen. Millaista yhteistyötä teette edustusjoukkueen kanssa?

JU: Prosessimme läpikäyneitä pelaajia on tietenkin tarkoitus saada edustusjoukkueeseen asti pelaamaan. Viime vuonna peliaikaa sai jo Miika Niemi, ja mukana edustusjoukkueen harjoituksissa on ollut myös useita muitakin junioreitamme. Tärkeänä linkkinä edustusjoukkueen ja junioreiden välillä toimii Petri Vuorinen, joka toimi vuoden 2013 edustusjoukkueen kakkosvalmentajan roolin ohella myös A-junioreidemme päävalmentajana. Tulevana vuonna Pete vetää edelleen mm. aamutreenejä junioripelaajillemme ja on takuuvarmasti ajan tasalla junioreidemme tilanteen suhteen.

JK: Organisaatiotasolla VPS-j:n ja VPS Oy:n välinen yhteistyö on tiiviimpää kuin koskaan. Tapaamme yhteisten kokousten tiimoilta vähintään joka toinen viikko.


6. Olen kuullut paljon puheita ja stereotypioita urheiluseurojen yksikielisyydestä, mikä varmasti aiheuttaa haasteita kaksikielisellä alueella. Onko VPS edelleen vain suomenkielisten seura?

JU & JK: Vanhat ja luutuneet asenteet ja puheet eivät onneksi enää pidä paikkaansa. Vepsun junioreiden toiminnan parista löytyy runsaasti erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista, eikä lähellekään kaikkien äidinkieli ole suomi. Meiltä löytyy myös äidinkieleltään ruotsinkielisiä valmentajia, pelaajia ja toimihenkilöitä. Sanonnan mukaan jalkapallon kieli on globaali, ja se totisesti pitää paikkaansa myös meillä Vepsussa.


7. Muun muassa maajoukkueen päävalmentaja Mixu Paatelainen nosti esille monipuolisuuden tärkeyden junioriaikana. Miten VPS Juniorit pyrkivät tarjoamaan riittävän monipuolisia virikkeitä pelaajilleen? Tehdäänkö Vaasan seudulla seurayhteistyötä yli lajirajojen, ja olisiko sellaiselle teidän näkemyksenne mukaan tarvetta?

JU: Jalkapallo on hyvässä asemassa, sillä se tarjoaa jo itsessään huomattavasti suuremman määrän kehitykselle olennaisia eri ärsykkeitä verrattuna moneen muuhun lajiin. Aivan kaikkea mekään emme kuitenkaan pysty tai osaa opettaa itse, joten olemme pyrkineet hankkimaan eri lajien asiantuntijoita ja valmentajia avuksemme. Joukkueemme käyvät mm. paini- ja telinevoimistelutreeneissä, ja toisille järjestetään myös juoksuvalmennusta oikean juoksutekniikan opettamiseksi. Monipuolisuuden takaamiseksi toimimme tutkitun tiedon mukaisesti ja Sami Hyypiä Akatemian ohjeistusten tukemana. Lajien välillä muut ovat jo ottaneet oppia linjauksistamme, ja toivottavasti mekin voimme ottaa joissain asioissa oppia muilta ja yhteistyö myös lajien välillä lisääntyy jatkossa entisestään.


8. Mitkä ovat seuran suurimmat houkutustekijät ja vahvuudet, miksi juuri minun tai lapseni pitäisi valita seuraksemme VPS?

JK: Kykenemme tarjoamaan erittäin kilpailukykyisen seuran jokaiselle jalkapallosta kiinnostuneelle vauvasta vaariin, sukupuolesta riippumatta. Kohtaamme kaikki yksilöinä ja lähdemme liikkeelle siitä ajatuksesta, että jalkapallon on oltava kaikille hauskaa. Lajin hauskuuden takaamiseksi tarjoamme jokaiselle sopivan tasoisen haasteen henkilökohtaisten taitotasojen ja motivaatiotasojen mukaisesti, olivat tavoitteet sitten maailman korkeimalla huipulla pelaamisessa tai mukavan harrastuksen löytämisessä arki-iltojen iloksi. Toimimme myös emeritusprofessori Kari Uusikylän tukemana ja siunauksella pedagogisesti vahvalla pohjalla. Kaikista ei tietenkään voi tulla huippupelaajia korkeimmille sarjatasoille, mutta kaikista voi tulla huippuaikuisia ja me Vepsussa tuemme lasten kehitystä myös tuota tärkeää päämäärää silmällä pitäen.

Perinteikäs Vaasan Palloseura on upea ja tiivis yhteisö, joka tarjoaa parhaimmillaan elämän mittaisen tien jalkapallon ja liikunnan ilon parissa. Tervetuloa mukaan!

Viime vuosina yhä tutummaksi tullut näky WFC:ssä, Vepsun junnut juhlivat voittoa.

Odotin visiitiltäni VPS-junioreiden toimintaan paljon, mutta loppujen lopuksi taisin saada visiitistäni irti enemmän kuin toivoin. Olin toki lukenut ja kuullut huomattavasti ainakin tulosten valossa piristyneestä toiminnasta, mutten tiennyt mitä odottaa seuran johtavilta toimihenkilöiltä.

Sain kuulla kuinka toimintaa on käytännössä pyritty tehostamaan voimakkaasti sekä urheilullisesti että resurssien osalta. Paljon on ehtinyt tapahtua jo neljässä vuodessa, mutta jo organisaation pienen koon vuoksi paljon töitäkin on edessä. Samaan hengenvetoon on kyettävä ottamaan oppia myös matkan varrella tehdyistä virheistä. Uskon itse, että suomalaisen jalkapalloilun ylivoimaisesti suurin ongelma kautta linjan on ollut pitkäjänteisyyden puute, joka on ikävä kyllä näkynyt kaikessa tekemisessä aina pienimmistä junioreista liigatason edustusjoukkueisiin asti. Maamme seurakartta on tunnetusti erittäin laaja, ja vaikka globaalissa kilpailussa pärjääminen vaatisi huipputasolle yltämiseksi saumatonta yhteistyötä ja solidaarisuutta jokaisella tasolla, ovat seurat ja toimihenkilöt aiemmin toimineet aiemmin erittäin itsenäisesti ja itsepäisesti päätä seinään hakaten. Vierailuni sai minut toiveikkaaksi, ovatko ajat tosiaan muuttumassa parempaan?

VPS-j:n ja suuremmassa mittakaavassa esimerkiksi Sami Hyypiä Akatemian antamat esimerkit ainakin luovat toivoa. Molemmat luottavat yhteistyön voimaan ja laajempaan vaikuttamiseen yhteistyöseuroineen. On rohkaisevaa, että maakunnan johtavana seurana VPS on saanut yhteistyöseuroja ympäri Pohjanmaata Jurvasta Seinäjoelle ja Lapualta Mustasaareen. Parhaimmillaan yhteistyö myös hyödyttää molempia osapuolia. VPS kamppailee jokaisessa ikäluokassa korkealla tasolla luoden alueen pelaajille houkuttelevan kohteen johon pyrkiä, ja vastavuoroisesti seura kykenee parhaimmillaan tarjoamaan huippuluokan tietotaitoa pienemmille seuroille näiden oman osaamisen kehittämisessä.

Itse toivon ensisijaisesti, että Vepsussa pelaavista pojista ja tytöistä kasvaa uusi polvi hienoja ja vastuuntuntoisia persoonia, sekä toivottavasti samalla uskollisia seuraihmisiä: katsojia, joukkueenjohtajia, valmentajia, junnujen vanhempia ja sponsoreita. Kun (huom. EI jos) joku lopulta lyö itsensä läpi isommille areenoille, uskon kyseessä olevan lopulta vain looginen lopputulema vuosien pitkäjänteisyydestä. Näkemäni mukaan Vaasan Palloseura on hyvän tien alussa, mutta matkaa on vielä paljon taitettavana edessä. Toivottavasti VPS onnistuu levittämään raidan ilosanomaa ja kasvattamaan omia poikia edustukseen asti entistä tehokkaammin jatkossa, ainakin eväät siihen ovat nyt entistä paremmat.

Stadionfarssin uudet käänteet ja jalkapallon olosuhteiden kehitys Vaasassa

Kuten blogin lukijat varmasti hyvin tietävät, sai Vaasan syksy urheilullisesta menestyksestä huolimatta karvaan jälkimaun, kun kaupunginhallitus teki päätöksen joka ei jaksa edes naurattaa. Vaasan harrastetuimman lajin silmille virtsattiin taas häikäilemättä. Heti perään saatiin vieraita Norjasta, kun UEFA:n stadiontarkastaja Trygve Bornø kävi haukkumassa Hietalahden stadionin tilan. Talven synkkyys syveni entisestään siinä vaiheessa, kun norjalaisherra kuuleman mukaan alkoi nauramaan jo portilla nähtyään Hietalahden kunnon.

Ei toki ole mikään salaisuus, ettei perinteikäs Hietalahti täytä enää edes alkeellisimpia nykyaikaisten urheiluolosuhteiden vaatimuksia, ja katsomorakenteetkin alkavat olla jo vaaraksi katsojille. Nurmen huolto on käytännössä enemmän tuurin kuin sinänsä pätevien kentänhoitajien vastuulla, sillä kentän alla oleva lämmitysjärjestelmä on rikki ja aikansa elänyt. Käytössä se polttaisi nurmen toisesta päästä hengiltä, muttei lämpöä riittäisi keskelle asti. Lämmitysjärjestelmän puutteiden lisäksi ongelmana on myös nurmen ikä, ja parhaista yrityksistä huolimatta käyttöaste on jäänyt olemattomaksi. Vaasan Palloseuran edustusjoukkuekin sai käyttää nurmea vain peleihin ja yhteen valmistavaan harjoitukseen ennen pelejä, sama koskee myös VIFK:ta, joka joutui muutenkin pelaamaan paljon toisaalla. Katsomoissa ja sosiaalitiloissa ei niissäkään ole kehumista, pukuhuoneista puhumattakaan. Pelaajia ei todellakaan käy kateeksi kun kopeissa käy: lämmintä vettä ei ole aina saatavilla, home haisee ulos asti ja rakenteet näyttävät olevan romahtamaisillaan. Käytännössä jopa siirrettävä kontti olisi miellyttävämpi ympäristö. Vaikka nurmi olisi ihmeen kaupalla käyttökelpoinen ja junioreille tilaa ja aikaa, ei tuollaiseen tilaan kannattaisi lapsia päästääkään. Yleisön osalta tilanne on vielä surullisempi. Ei tarvitse kuin vilkaista katsomon katon hajanaisia hätäkorjauksia vuosien varrelta sekä valtavia notkoja penkkiriveillä. Suojasta tuulelta ja tuiskulta ei voi puhua, eikä lämmityslaitteita tietenkään voi puurakenteiseen museokohteeseen laittaa. Seurojen talouden kannalta tärkeät VIP-tilat ovat nekin sanalla sanoen varsin vaatimattomat elleivät jopa olemattomat. Jos lätkähallia moititaan VIP-tiloiltaan vanhanaikaiseksi, niin mitä ihmettä Hietalahden tilat sitten ovat? Vaikka VPS Oy tahtoisi itse kunnostaa noita tarpeellisia VIP-tiloja, ei siihen ole mahdollisuutta vaikka rahatkin löytyisivät. Vaasan Palloseurahan sitäpaitsi on käyttänyt yksityistä rahaa stadionin kehitykseen, sillä Honka-rakenteelta ostetut hirsimökit olivat aikanaan seuralta nykyrahaan suhteutettunakin suuri investointi.

Tämä kaikki on varmasti suurimmalle osalle jo ennestään tuttua: vaasalaisseurojen edustusjoukkueet, ne Vaasan imagon ja yhteisöllisyyden kannalta elintärkeät seurat kärsivät, mutta jopa suurempi tragedia kätkeytyy juniorimassoihin. Syystä tai toisesta tietyt, nimeltä mainitsemattomat tahot tahtovat puhua stadionhankkeesta vain edustusjoukkueille rakennettavana projektina, vaikka todellisuudessa suurimmat hyötyjät olisivat lapset ja muut aktiiviharrastajat, eli me veronmaksajat itse. Jalkapalloväen onkin syytä muistuttaa näitä keskustelua tahallaan väärään suuntaan ajavia henkilöitä mm. allaolevista seikoista.

Kentästä on tehty pelikuntoinen tarvittaessa vaikka talkoilla

Harva muistaa, että seurojen nykyinen heikko tilanne on jatkunut huomattavasti tätä viimeisen 10-15 vuoden jahkailua kauemmin. Vaasalaiset seurat ovat aina olleet edelläkävijöitä myös olosuhteiden suhteen, eikä tämä tekijähenki ole suinkaan rajoittunut vain Hietalahden kunnostamiseen. Vaasassa jalkapalloilijat olivat erittäin toimeliaita ennen sotia. Vepsun itse rakennuttama ja maksama (kyllä, kaupunki ei tukenut projektia millään tavoin) Pallokenttä oli Suomen ensimmäinen jalkapalloilulle pyhitetty nurmikenttä, ja seuran itse rakennuttamat aidat ja katsomot eivät nekään jääneet aikansa mittapuulla ainakaan vajavaisiksi. Tässä vertailussa vaasalaiset voivat olla ylpeitä myös VIFK:n omatoimisuudesta, sillä he eivät jääneet pekkaa pahemmaksi vaan rakensivat itse,oman Kamratvallenin toimintansa keskukseksi, tässäkin tapauksessa ilman kaupungin tukea.

Vaasan Palloseuran oma Pallokenttä oli maamme jalkapalloilun kannalta historiallinen merkkipaalu.

Miksi ihmeessä molemmat pääsarjasta tutut seurat sitten siirtyivät aikanaan Hietalahden Olympiastadionille? Alunperin Helsingin olympialaisia varten rakennettu Hietalahti kun ei ollut alkujaan pelkkä jalkapallokenttä, ja monet varmasti muistavatkin vanhat juoksuradat. No, Vaasan kaupungille ominaiseen tapaan seurojen itse rakentamat ja hoitamat kentät tietenkin pakkolunastettiin, ja tontit kaavoitettiin uudelleen. Vepsun Pallokentästä tehtiin tontteja uudelle teollisuusalueelle, ja VIFK:n Kamratvallen jäi moottoritien jalkoihin. Seuroille ei jäänyt työstään käteen käytännössä mitään konkreettista.

Olosuhteiden parantaminen omalla työllä ei ole kuitenkaan vain viime vuosituhannen juttu jostain ammoisilta ajoilta, vaan Vaasassa tehdään jatkuvasti raakaa työtä paremman huomisen puolesta. Kilpailun kiristyessä ja toiminnan ammattimaistuessa Suomessa ja Vaasassa tuli eteen tarve löytää entistä parempia talviharjoitusmahdollisuuksia. Seurat vastasivat jälleen kerran huutoon itse. VPS pystytti oman Junnuhallinsa Monitoimiviheriön viereen 90-luvun lopussa, ja Vaasan Kiiston kuplahalli on sekin jo vakiintunut erittäin tutuksi harjoittelupaikaksi vaasalaisille. Lisäksi perinteikäs Wasa Football Cup rakensi sekin hiljattain oman kuplansa Ehnvallenille, ja tuoretta Fennia Areenaa kelpaakin ihailla! Olosuhteet ovat siis osin kunnossa, mutta kenen ansiosta? Kaikki nämä suuret projektit on rakennettu itse jalkapalloihmisten toimesta, vaikka kyseessä on seudun ja kaupungin ylivoimaisesti harrastetuin laji!

Upouusi Fennia Areena on upea osoitus jalkapalloväen omatoimisuudesta. Kiitos Tor Sparv ja WFC!

Vaasa on aina ollut jalkapallokaupunki, ja nykyiset olosuhteet ovat siedettävät lähinnä futisväen itsensä ansiosta. Kaupunki hallinnoi käytännössä sinänsä erinomaista Monitoimiviheriötä, mutta valitettavasti on sekin päässyt vuosien saatossa karmeaan kuntoon. Ojitusten puute on johtanut kenttien kuoppaisuuteen, ja nykykunnossaan olosuhteet ovat jopa harrastajille vaaraksi, vaikka käyttöaikaa kuinka rajataan vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Näinkö kaupunki todella panostaa ennaltaehkäisevään työhön junioripuolella? Nykyisellään seurat maksavat kaiken itse, ja se valitettavasti korottaa myös vanhempien maksuja. En onneksi tiedä vastaavia esimerkkejä paljoakaan muiden lajien puolelta, enkä urheilun ja liikunnan puolestapuhujana toki sellaisia kenellekään toivokaan.

Alueen ylivoimainen helmi olisi toki Botniahalli Mustasaaren puolella, mutta valitettavasti kuntayhtymän omistamasta hallista ei käytännössä vuoroja junioreille löydy, kun vuorot täytetään tasan kuntien kesken. Vähemmän yllättäen huippuolosuhteisiin löytyy runsaasti pyrkijöitä myös alasarjoista, ja helpoin tapa saada hyvä vuoro onkin olla Mustasaaren puolella kirjoilla. Ajatus on siis ollut kaunis, mutta toteuttamisessa olisi reilusti parantamisen varaa. Samaa pätee stadionhankkeen lykkäämiseen jälleen kerran.

Raidan varrelta-blogi lähestyi suurimpien vaasalaisseurojen johtavia tahoja parin kysymyksen kera, joten annetaan hetkeksi puheenvuoro VPS-junioreiden edustajalle:

Stadionkeskustelu on, kenties tiettyjen tahojen tahdon mukaisesti, keskittynyt tarkastelemaan tilannetta VPS:n edustusjoukkueen näkökannalta. 80% käytöstä menisi kuitenkin juniorijoukkueille. Huolimatta siitä, että kaupungissamme on ylivoimaisesti eniten jalkapallon harrastajia, olosuhteet ovat surkeat. Seurat ovat itse luoneet toimintaympäristönsä ja kokeneet silti projekteissaan tuen sijaan vastustusta.

Nykyään emme pysty tarjoamaan omille junioreillemme emmekä vierailijoille edes WC-tiloja peseytymispaikoista puhumattakaan. Esimerkiksi Monitoimiviheriölle ei olla vuosikausien yrityksistä huolimatta saatu minkäänlaisia huolto- ja sosiaalitiloja. Vierasjoukkueita on kaupungin puolelta ohjattu jopa mereen uimaan, kun suihkutiloja ei voida kaikille osoittaa. Stadionhankkeen toteutuessa pystyisimme tarjoamaan sekä kaikille halukkaille inhimilliset peli- ja peseytymisolosuhteet, sekä tietenkin keskittämään omaa ydintoimintaamme entistä lähemmäksi kaupunkilaisia ja heidän arkeaan. Hyötyjinä olisivat myös koulut ja muiden lajien edustajat.

Monitoimiviheriö alkaa olla niin huonossa kunnossa, että sielä pelaaminen on jo vaarallista. Uusittu stadion veisi painetta pois siltä alueelta ja kenttiä voitaisiin aloittaa kunnostamaan. Pystyisimme myös järjestämään itse turnauksia, eikä joukkueidemme tarvitsisi matkustaa jatkuvasti pelien perässä Vaasan ulkopuolelle.

Monitoimiviheriön ojitusten puute tekee haittaa kentän kuntoa ja käyttöä dramaattisesti

Yllämainittujen lainausten lisäksi samanlaista viestiä kuului myös muiden seurojen edustajilta. Lisäksi muutamat tahot huomauttivat epävirallisesti huolensa valtion tukien menettämisestä ellei pian tapahdu, ja myös Hattrick-rahojen saatavuudesta myöhemmin ollaan jalkapallopiireissä huolissaan. Kaupungin rahoitussuunnitelma hankkeelle on järkevästi sidottu Raviradan alueen tonttimyynteihin. Vaikka se projekti tällä hetkellä seisookin, olisi lainaraha nyt niin halpaa, että käytännön tasolla korkokustannukset kaupungille jäisivät olemattomiksi kuten vaasalaisen jalkapallohistorian hienoimpiin hahmoihin kuuluva tj Eero Karhumäki huomautti Good Companyssa. Totta kai myös edustusjoukkue häviää vähintään sen 80 000 € stadionhankkeen viivästyessä, mutta toivoisin silti jalkapallomyönteisten ihmisten kuuluttavan totuutta kaikille: suurin häviäjä tässä lykkäyksessä on jälleen kerran junioripuoli. Kysymys on arvovalinnoista, jos emme panosta lapsiimme, niin miltä tulevaisuutemme mahtaakaan näyttää?