perjantai 19. joulukuuta 2014

Tuomarijupakasta vielä

Jokunen aika sitten Vasabladet kirjoitti ensimmäisenä valmentajien välisestä yhteenotosta VPS:n ja VIFK:n välisessä B-junioreiden harjoitusottelussa. Ottelua Fennia Areenassa seuranneille juttu tuli yllätyksenä, sillä mitään välikohtauksia ei erottunut katsomoon saakka. Vasabladet perusti tuon alkuperäisen juttunsa sähköpostiin, jonka toimitus oli saanut yhtenä monista muista VIFK:n kakkosvalmentaja Radek Arceuszelta. Tiedotteen olivat allekirjoittaneet Tomek ja Radek Arceusz:n lisäksi myös fysiikkavalmentaja Taneli Töyli, joka ei ilmeisesti ollut edes ottelussa paikalla, tai ainakaan häntä ei näkynyt VIFK:n vaihtopenkillä ottelussa.

Itse ottelu eteni kentällä hyvässä hengessä. Ottelu oli hyvinkin siisti ja pysyi helposti tuomareiden hallussa. Siitä huolimatta VIFK:n valmentajat Tomek ja Radek Arceusz, sekä ajoittain vähintäänkin värikkäästi käyttäytynyt kolmas henkilö VIFK:n penkiltä jaksoivat karjua kritiikkiään tuomareille toistakymmentä kertaa ottelun aikana. Tämä on todistettavissa myös ottelusta kuvatun videon perusteella, joten onkin erikoista että tiedotteessan Arceuzit väittävät nimenomaan VPS-valmentaja Hucksteppin syyllistyneen moiseen käytökseen. Tämä varsinkin kun pahiten tilanteesta kärsi vaihtopenkkien edessä omaa avustavan uraansa aloitellut VPS:n A-juniori, eli Hucksteppin oma valmennettava!

Otteluvideon perusteella tuomareiden toimintaan VIFK:n penkillä toiminut kolmikko pyrki vaikuttamaan erityisesti ensimmäisellä puoliajalla. Vepsun tuore valmentaja Kris Huckstepp pyysikin tästä tulistuttuaan VIFK:n valmentajia ja kolmatta henkilöä suoraan sanottuna tukkimaan turpansa. Tämän jälkeen tämä kolmas henkilö lähti uhkaavasti etenemään kohti VPS:n vaihtopenkkiä huutaen "ANIMALS, FUCKING ANIMAL", ja tämä vastenmielinen purkaus kuuluu valitettavan hyvin myös nauhalta. Toivottavasti tämä ei ole sitä pelaajalähtöistä, ennen kaikkea kasvattavaa toimintaa jota Arceusz peräänkuuluttaa sähköpostissaan, varsinkin kun Vepsun penkillä nuorimmat olivat 00-syntyneitä ja sama taisi koskea myös VIFK:ta. Tätä mainittua kolmatta hahmoa en heti tunnistanut, mutta myöhemmin kuulemani mukaan kyseessä oli legendaarisen VPS-käskyttäjän Boguslaw "Bogu" Hajdaksen poika. Bogu muistetaan seurassa herrasmiehenä, jolla on edelleen kaupungissa suuri kunnioitus ja laaja ystäväpiiri. VIFK:n mukaan kyseinen henkilö ei myöskään kuulu VIFK:n valmentajistoon, josta on vielä erikseen oltava tyytyväinen. Toivottavasti hän myös pysyy jatkossa kaukana vaihtopenkin liepeiltä, hänellä ei pitäisi olla sinne mitään asiaa.

Ottelun jälkeisestä yhteenotosta löytyy useita silminnäkijähavaintoja. Näistä neutraaleimmat puolin ja toisin kertovat seuraavaa: Huckstepp meni ottelun jälkeen kättelemään Tomekia, jolloin Tomek löi Krisin käden pois ja edelleen Kris vastasi työntämällä Tomekin pois. Voiko pari pelin aikana vaihdettua sanaa saada aikaan tällaisen reaktion, vai oliko yhteenotto jopa harkittu? Yleisessä tiedossa on, että Tomek ja Radek Arceusz halusivat Vepsun A- ja B-junioreiden valmentajiksi täksi kaudeksi, mutta ilmeisesti urheilulliset näkemyserot vaikuttivat siihen, että VPS Juniorit päätyivät Hucksteppiin. Syy tiedotteen kirjoittamiseen ei vaikuta kovinkaan vahvalta, varsinkin kun ottaa huomioon kenelle kaikille tiedote lähetettiin. Typerä temppuhan tuo Krisiltä oli, mutta asiaan liittyvä liioittelu ihmetyttää. Ilmeisesti tarkoitus oli vain mustata Hucksteppin mainetta vai miksi muuten Radekin lähettämä sähköposti lähti mm. Palloliiton pääsihteerille Marco Casagrandelle ja jopa Mixu Paatelaiselle? Arceusz sanoi ettei halunnut mediasirkusta asian ympärille, mutta lähetti kuitenkin tiedotteensa em. henkilöiden lisäksi mm. Pohjalaisen ja Vasabladetin urheilutoimituksille, miksi? Signaalit ainakin ovat erittäin ristiriitaisia, ja joku voisi jopa väittää Arceuszin tekemisiä hätäisiksi, kun tunnekuohussa oman seurajohdon tietämättä lähetetty, varsin väritetty kuvaus tapahtumista lähti surutta jakoon varsin suurelle joukolle.

Entäpä miksi VIFK, VPS tai VPS Juniorit eivät ole kommentoineet asiaa julkisesti? Kenties VPS oppi vuosi sitten pahasti epäonnistuneesta kriisiviestinnästään, tai seurajohto katsoi tapahtumien olleen niin vähäpätöisiä, ettei niitä tarvinnut enempää julkisuudessa kommentoida. Toki voi myös olla, että VPS-yhteisö kunnioittaa näin paljon vanhaa hyökkääjälegendaansa. Täytyy muistaa, että Tomek yritti kaudella 2013 käydä VPS-pelaajaan kiinni VIFK:n ja VPS:n A-junioreiden välisen pelin jälkeen solvauksia huudellen. Tästäkään VPS ei tehnyt numeroa, joten vaikuttaa siltä, että Tomek saa vahvan VPS-taustansa vuoksi paljon anteeksi. Hyvä niin, mutta kunnioituksen olisi hyvä olla molemminpuolista.
Puhtaita papereita tästä varsin turhasta jupakasta ei voi jakaa myöskään Vaasan erotuomarikerholle. VEK ilmoitti omassa tiedotteessaan, että heidän kauttaan kannattaisi ottaa harjoituspeleihinkin kokeneet tuomarit. Kuitenkin pari vuotta sitten VEK kampanjoi seuroja kohtaan pyytäen, että nuoret tuomarit on jätettävä rauhaan, sillä kilpailutoiminta vaikeutuu jatkuvasti kun nuoret tuomarinalut pelotellaan pois toiminnasta valmentajien toimesta heti alkuunsa. Tämä vaikutti hyvällinjaukselta, joten miksei siitä nyt pidetä kiinni? Mikä voisi olla parempi paikka harjoitella esim. avustavan erotuomarin tehtäviä kuin harjoituspeli joulukuussa? Miksi meillä tarvittaisiin kokeneet tuomarit, kun pelataan täysin merkityksettömiä pelejä? Itseasiassa hieman täytyy jopa kummeksua tapaa, jolla piiri laittoi ylilyönnin puhtaasti huonon tuomarivalinnan piikkiin, sillä moinen käytös ei ole missään määrin hyväksyttävää oli tuomarina kuka tahansa.

Tapauksen ja sen tuoman mediahuomion pelättiin haittaavan VIFK:n ja VPS:n välejä jatkossa. Onneksi näin ei kuitenkaan vaikuta tapahtuneen. VIFK:n sisältä kantautuneiden huhujen mukaan seura on puhutellut valmentajakaksikkoaan, ja ilmeisesti myös Palloliitto on lähestynyt tiedotteen lähettäjiä kirjeellä, jossa kyseenalaistettiin heidän toimintansa järkevyys. Toki myös Vepsussa asiasta on käyty keskustelua.

 Seuratasolla sekä VIFK että VPS vaikuttavat hoitaneen tapauksen jälkipyykin kunnialla, mistä täytyy ehdottomasti nostaa hattua molemmille osapuolille. Molemmat tuntuvat keskittyvän olennaiseen, eli kenttätyöhön pelaajiensa kehittämiseksi. Tämänkin töyssyn jälkeen taas vahvempana eteenpäin, toivottavasti koko turha jupakka voidaan haudata taakse mahdollisimman nopeasti.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Vaihtoehtoja etsimässä - Tapaus Lasse Linjala

Kuten kaikki blogin lukijat varmasti hyvin tietävät, maalikuninkuusveikkauksien kärkinimiin kuulunut Steven Morrissey loukkaantui pahasti liigan avauskierroksella Rovaniemellä. Pitkälle kesään kestävän toipumisen seurauksena Vepsun oli reagoitava tilanteeseen siirtomarkkinoilla, ja siviilielämänsä vuoksi Vaasassa jo kauan viihtynyt ja VPS:n edustuksen kanssa treenannut Lasse Linjala sai kuin saikin kaipaamansa sopimuksen. Linjala pukeutuu pyhään raitapaitaan ainakin elokuuhun asti.

Olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti puhunut Linjalan hankkimista vastaan alusta asti, ilmeisen halvasta hinnasta huolimatta. Perustelen asiaa muutamilla pointeilla:

1) Lasse Linjala on erittäin isokokoinen jalkapalloilija. Valitettavasti tämä näkyy myös miehen liikkeissä. Osa target-hyökkääjälle elintärkeistä ominaisuuksista, kuten kropan painopisteen laskeminen sekä -vaihtelu on valitettavan vaikeaa, mikä vaikeuttaa pallon suojaamista ja vaikeuttaa kaksinkamppailutilanteita muutenkin. Linjalan spurtatessa ainoa näkyvä muutos tapahtuu kasvoilla, vauhti ei juuri muutu. Pelkkä juoksunopeus on todella pieni mittari jalkapallossa, mutta lähtö saisi olla selvästi räjähtävämpi, ilman rytminvaihdosta hyväkään harhautus ei välttämättä tuo toivottua lopputulosta.

2) Ylen Tapio Suominen yllättyi aikanaan arvokisojen selostuksissaan joka kerta Tshekin Jan Kollerin osaamisesta. Koller oli tunnetusti Suomisen mukaan isoksi mieheksi yllättävän taitava. Kuinka moni sanoisi samaa Linjalasta? Valitettavasti Linjalan kosketus on turhan usein pehmeä kuin betoni, sekä liikeradat laajoja ja valitettavan kankeita ihan perusasioista lähtien. Suoraan sanottuna Linjalan tekninen osaaminen on ainakin toistaiseksi asettanut rajoitteita menestymiselle pääsarjatasolla.

3) Kolmantena päästään siihen tärkeimpään, eli toimimiseen osan joukkuetta. Onko Linjala hyvä joukkuepelaaja joka toimii aina pelisuunnitelman mukaisesti? En epäile ollenkaan hyvää tarkoitusta ja asennetta vääntää palloista, mutta ovatko Reissu-Lassen ratkaisut pallollisena ja pallottomana sellaisia, että ne palvelevat joukkueen pelaamista? Usein puhutaan fiksuista tai älykkäistä pelaajista, mutta mitä nuo jokseenkin abstraktit käsitteet oikein tarkoittavat? Mielestäni Linjalan kohdalla ei voida puhua mitenkään erityisen älykkäästä pelaajasta liigatasolle, vaikka yritetyt ratkaisut usein oikean suuntaisia ovatkin.

Linjalan entinen joukkuetoveri viime vuodelta, Ykkösessä pelaavan Valkeakosken Hakan kapteeni Sami Sanevuori kommentoi yhteisöpalvelu Twitterissä seuraavasti:


Ensin on todettava, että olen täysin Sanevuoren viimeisen twiitin linjoilla. Sen sijaan omalta kohdaltani ongelmaksi Linjalan tapauksessa muodostuu se, että nähdäkseni em. kohdat 1) ja 2) aiheuttavat LL20:n pelaamiselle niin isoja rajoitteita, että tämän panos jää joukkueen kannalta valitettavan vähäiseksi tai jopa negatiiviseksi. Linjala saattaa tosiaan olla fiksu pelaaja ja noudattaa pelitapaa, mutta onko sillä merkitystä jos valtaosa yrityksistä jää vajaaksi kun varsinainen toteuttaminen ontuu? Lisäksi havannointi vaikuttaa olevan puutteellista, kun palloon pääseminen vie jättimäisen suuren osan kapasiteetista, joten varsinkin viimeisellä kolmanneksella linjan puhkaisemiseen tarvittava yllätysmomentti jää usein puuttumaan.

Esimerkiksi pallon haltuunottamisessa ja suojaamisessa Linjalalla on suuria vaikeuksia, samoin kuin yksinkertaisissa tiputuksissa jotka myös lankalauantaina karkasivat korkeisiksi tai lähtivät pomppimaan aivan liian usein. Pahimmillaan Linjalan kentällä olo yksipuolistaa Vepsun pelaamista (ainakin poissaolijoiden määrän ollessa suuri), mikä näkyi pahasti myös Tepsiä vastaan. Toisella jaksolla Parikan hiipuessa ulos pelistä polven alkaessa oireilemaan, nosti TPS rohkeasti puolustuslinjaansa ylemmäs pyrkien agressiivisesti riistoihin jo keskialueella. Laurikainen ajatteli, että heillä oli varaa muutokseen, sillä Nganbe Nganben poistuttua Vepsun nopeista hyökkäyspään pelaajista vain Seabrook oli uhka linjan pelatessa korkealla, ja toinen Vepsun eniten hyödyntämistä hyökkäystavoista saatiin tukittua entistä tehokkaammin kun Linjala pelattiin pois jo raa'alla miesylivoimalla.

Onneksi kuitenkin kävi toisin, jälleen kerran kiitos erinomaisen pelaamisen tilanteenvaihdossa. Tekeekö yksi maali hyökkääjän pelistä automaattisesti hyvän? Olitpa asiasta mitä mieltä tahansa, niin eihän se hyökkääjän tasoa muuta mihinkään. Perehdytäänpä vielä hieman siihen maaliin: Kuten videolta näkyy, Simpson pääsee etenemään pallon voittamisen jälkeen suoraan kohti perääntyvää puolustuslinjaa. Ihannetilanne, ja juuri sellainen jossa Seabrookin kaltaiset pystyynjuoksijat ovat parhaimmillaan.

Tästä se lähtee: huomaa Seabrookin oiva toppareita repivä kaarijuoksu sekä TPS:n toppareiden aistittavissa oleva hätä.

Seabrook lähtee kaarijuoksun kautta pystyyn, jonne Simpson pelaa vasurilla oivan diagonaalipallon, joka tipahtaa mukavasti Seabrookin etupuolelle. Jordan voittaa 1v1-tilanteen puhtaasti ja pelaa oikeaoppisesti matalan pallon maalille, jossa Linjala nautiskelee topparin jalasta kimmonneen paljon komeasti verkkoon harhautuksen kautta suoran vedon sijaan. Toki Lasse aiheutti koko Hietalahden stadionille sydänkohtauksen harhautuksellaan, mutta viimeistelystä ei voi pahaa sanaa sanoa, upea osuma. Huomionarvoista koko pätkässä on oikeastaan myös se, ettei Linjala tee spurttia tai rytminvaihdosta missään vaiheessa, ja tilaa löytääkseen Linjalan ei tarvitse tehdä edes kummoisia painopisteen muutoksia kun liigatasolla kokemattomat puolustajat pelaavat nopeasti syntyvän tilanteen hieman köykäisesti. Edelleen ottamatta mitään Linjalan komealta viimeistelyltä pois totean maalin olleen myös Simpsonin ja Seabrookin hyvyyttä tilanteen pelaamisessa.

Vepsussa on käynyt kokeilemassa useita pelaajia targetin roolissa nykyiselläkin liigataipaleella. Enemmän tai vähemmän kronologisessa järjestyksessä yrittäjistä mainittakoon Tomas Nygård, Lawrence Smith, Jan Ahlvik, Pekka Kainu, Valtter Laaksonen, Ville Koskimaa, Aleksandr Kokko ja Oluwatomiwo Ameobi. Kaikki hieman erilaisia pelaajia erilaisilla taustoilla. Onnistujista Bobi Nygård ja Tomi Ameobi ovat luoneet korkeat laatuvaatimukset raidan targeteille. Nygård oli pääpalloissa suvereeni ykkönen, joka voitti kaksinkamppailut huikealla prosentilla ja muodosti keskityspalloissa valtavan uhan vastustajan maalille, vaikka tarjoilu ei aina kovin kummoista ollutkaan. Ameobi taas oli pelityyliltään elegantimpi, ja pystyi henkilökohtaisen taitonsa turvin usein myös kääntymään linjan edessä luoden itse paikkoja pallon jakamisen lisäksi. Merkillepantavaa onnistujissa on se, että heillä oli omat selkeät erityisominaisuutensa, poikkeukselliset vahvuudet jotka tekivät heistä joukkueelle tärkeitä palasia. Mikä on Linjalan erityisominaisuus, jolla hän kääntää tilanteita tai jopa pelejä joukkueensa eduksi?

Jo nyt varamiehisellä Vepsulla näyttää usein olevan vaikeuksia toteuttaa pelisuunnitelmaa käytännössä heikon teknisen suorittamisen vuoksi, eikä Linjala juuri auta ongelman ratkaisemisessa. Linjalan peluuttaminen vaatii melkoista sopeutumista myös muilta pelaajilta, sillä Linjala tarvitsee alapuolelleen taitavan pallonjakajan, sekä laidoille hyökkäysvoimaisia pelaajia, joista ihannetilanteessa molemmat laiturit kykenisivät tarvittaessa myös leikkaamaan rohkeasti keskelle luomaan ylivoimatilanteita yhteistyössä laitapakin kanssa. TPS-pelistä selvittiin onnekkaasti varamiehisenä ilmankin, mutta pidemmällä aikajänteellä vaihtoehtojen puuttuminen pakottaa valmentajat miettimään roolituksia isolla kädellä. Uskon Linjalan olevan jatkossakin vaihdosta kentälle tuleva hätäratkaisu kun muutakaan ei ole tarjolla. Toivon totisesti Linjalan osoittavan pelkoni vääräksi, ja Lassen osaavan toteuttaa rooliaan riittävän hyvin joukkueen kannalta jatkossa(kin), en kuitenkaan pidätä hengitystäni tuota odotellessa. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan paljoa ole ennen kuin sairastupa tyhjenee.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vepsun kausiennakko 2014

Vuosi 2013 ja lähtökohdat kauteen 2014:

Vuosi 2013 näytti etukäteen vaikealta. VPS oli Olli Huttusen avauskauden jälkeen panostanut entistä enemmän laatuun pelaajahankinnoissaan, mutta pelaajarinki näytti silti (tai oikeastaan juuri siksi) todella kapealta kiivassa tahdissa pelattavaa liigaa ajatellen. Liigacup sujui suoraan sanottuna surkeasti, ja kevään tosipelien alkua odoteltiin pre-seasonilla ristiriitaisissa tunnelmissa. Kauden avausottelun ollessa jo ovella takatalvi kuitenkin puuttui peliin ja yllätti jälleen kerran Veikkausliigan sekä otteluohjelman tehneen Peter Lundströmin, joten kausi ei käynnistynyt suunnitellusti antiikkisella Hietalahden stadionilla kaupungin laitettua nurmen järkevästi käyttökieltoon. VPS hyötyi siirrosta siinä mielessä, että koko talven jatkunut hyökkääjäjahti sai vielä hetken lisäaikaa. Kun liiga lopulta pyörähti käyntiin 20.4. Turussa, ei piikkiin hankittu Oluwatomiwo Ameobi kuitenkaan ollut pelikelpoinen, sillä pelilupa oli jäänyt jumiin liittojen välille. Kaiken muun lisäksi VPS-perhettä oli talvella kohdannut suuri shokki, sillä Jesper Engströmin sairastelun syyksi paljastui maaliskuussa imusolmukesyöpä. Tilanne näytti lähes lohduttomalta, sillä vastassa oli HJK:n haastajaksi kaavailtu TPS aina vaikeassa vierasottelussa Turussa. 25. minuutilla tuli vielä lisää lunta tupaan, kun flunssainen ykköstoppari Ville Koskimaa piti vaihtaa pois kentältä, tilalle tuli sytostaattihoidoissa samaan aikaan käyvä Engström. Viimeistään siitä kuitenkin alkoi taistelu, joka ei sitten loppunutkaan ennen kauden viimeisen Pohjanmaan derbyn loppuvihellystä. Jarno Parikan komea puskumaali riitti Tepsin kaatamiseen, ja kausi 2013 oli siitä lähtien melkoista nousukiitoa. VPS voitti jopa HJK:n vieraspelissä kesäkuussa yli 50 vuoden odotuksen jälkeen, ja parhaimmillaan teksti-TV:ltä voitiin ihailla paitsi Vepsua sarjakärjessä, niin myös peräti kahta eri VPS-pelaajaa sarjan maalintekijätilastojen kärkikahinoissa. 20.4 – 20.10.2013 oli huikeaa aikaa mustavalkoisessa maailmassa, eikä se kaiken kruunannut päivä tule koskaan unohtumaan.

Syksyllä 90 vuotta täyttävä Vaasan Palloseura lähtee siis pääsarjahistoriansa 51. kauteen mitalistina, kukapa olisi moista uskonut vielä vuosi sitten? Mitali liigasta tarkoitti paitsi lisääntynyttä yleisön kiinnostusta juhlavuodelle, niin myös europelejä kesään. Vaasan surkuhupaisasta stadionfarssista en jaksa enää edes aloittaa, mutta kylmä fakta on se, ettei europelejä urheilullisesta menestyksestä huolimatta Vaasassa nähdä. Sen sijaan VPS tunnetaan kesällä ainakin muutaman viikon ajan Valkeakosken Palloseurana, sillä europelit pelataan 300 kilometrin päässä Vaasasta Valkeakosken Tehtaan kentällä. Samalla otteluiden siirto ja kaupungin jahkailu tarkoittaa Vepsun kannalta vähintään 70 000 euron tulonmenetyksiä, joten tulot eivät oleellisesti lisäänny juhlavuodesta ja europeleistä huolimatta. Oman haasteensa tuo myös kilpailu muiden lajien puolelta, sillä jääkiekon kabinettisuhmuroinnin seurauksena sponsorieuroista kilpailee entistä kovemmin myös toinen vaasalainen pääsarjaseura.

Urheilullisella puolella pyyhkii kuitenkin hyvin, sillä joukkueen runko on pysynyt pääosin erinomaisesti kasassa. Heikoimpia lenkkejä on laitettu uudelleen kiertoon ja hankittu ainakin lähtökohtaisesti parempia pelaajia tilalle. Paperilla näyttääkin siltä, ettei Vepsun ideaaliavauksessa ole yhtäkään heikkoa kohtaa ehkä oikean pakin tontin kysymysmerkkiä lukuun ottamatta. Rinki on terävyydestään huolimatta kapea, ja tuota miesvajausta on pyritty paikkaamaan hankkimalla monipuolisia pelaajia.

Kokenut Olli Huttunen kantaa vastuun valmennuksen lisäksi myös pelaajahankinnoista. Kuva: Aleksi Tuomola / Lehtikuva.


Seurajohto:

Vaasalaisen jalkapallon grand old man Eero Karhumäki jatkaa edelleen puheenjohtajana, vaikka mies on jo eläkeiän saavuttanut. Eeron tukena kabinettien puolella toimii erityisesti entistä isompaan rooliin noussut hallituksen puheenjohtaja Riku Asukas. Tämä tehokaksikko vastaa pitkälti koko talouspuolesta yhdessä myynnin puolella apuna toimivan Raimo Kakkurin kanssa. Oletettavasti Karhumäellä ja Asukkaalla on edessään kova testi myös neuvottelupöydässä, sillä he neuvottelevat myös valmentajasopimuksen ensi kaudelle. Päävalmentaja Olli ”Oka” Huttunen aloittaa kolmivuotisen sopimuksensa viimeisen vuoden, ja ei tarvinne olla meedio arvatakseen Okan nimen olevan ensimmäisenä (ja tässä vaiheessa ainoana) nimenä seurajohdon papereissa.

Urheilutoimenjohtajaa Vepsulla ei ole, vaan valmentaja on saanut vapaat kädet operoida budjetin puitteissa. Sopimusneuvotteluissa tukea Okalle tarjoaa seuran puolelta pitkäaikainen hallituksen jäsen Stefan Nåhls, joka vastaa myös sopimusneuvotteluiden lakiteknisistä kiemuroista.

Vepsu on seurana Suomen vakaimpia ja parhaiten johdettuja. Pitkälti yllämainittujen nimien ansiosta vielä vuosituhannen alussa valtavissa vaikeuksissa ollut perinteinen VPS lähtee juhlakauteensa niin hyvistä asemista kuin nyt on tapahtumassa. Haasteita aiheuttaa kuitenkin kaupungin virkamiesten loputon jahkailu. Jalkapallo-olosuhteiden kehittämiseen on käytetty Vaasassa enemmän yksityistä rahaa kuin missään muualla Suomessa, mutta julkista valtaa ei ole olosuhteiden kehittäminen kiinnostanut vaikka valtuusto on asiasta positiiviseen tapaan päättänyt jo useampaankin otteeseen. Lisäksi tulevaisuuden haasteisiin kuuluu vaihtuvuus, sillä ei Karhumäenkään kaltainen teräsmies voi loputtomiin jatkaa. Seurajohdon pitkäjänteinen ja fiksu kehitystyö tarjoaa kuitenkin vakaan ja vahvan pohjan seuraajille aikanaan, Vaasan Palloseuran pohjarakenteissa ei ole hometta eikä rakennusvirheitä.


Valmennus:

Olli Huttunen toimii armeijansa suvereenina komentajana kolmatta kauttaan. Ex-maalivahdin tausta näkyy myös Huttusessa valmentajana, sillä hän on edelleen tiukka ja persoonallinen johtaja, joka vaatii kuria ja sitoutumista pelitapaan. Pelaajamarkkinoilla Huttunen on pääosin onnistunut hankkimaan ne avauksen osalta ne palaset jotka on tahtonutkin, mutta leveyttä Oka olisi varmasti toivonut enemmän. Haasteet ovat kuitenkin jo ennestään tuttuja, joten Huttunen on varmasti myös varautunut jopa aiempia vuosia paremmin.

Huttusen aseenkantajana ja toisena tilivelvollisena toimii kakkosvalmentaja Petri Vuorinen. Enää Vuorisen toimenkuvaan ei kuulu juniorivalmennusta, joten UEFA:n korkeinta valmentajalisenssiä viime vuoden suorittanut Pete pystyy keskittymään täysillä edustusjoukkueen asioihin. Edustuksen osalta Vuorinen on toiminut päivittäisissä harjoituksissa vetovastuussa, jonka lisäksi hänen erikoisalaansa ovat olleet Vepsun erikoistilanteet. Vuorisen aluevaltausta voidaankin pitää onnistuneena, sillä erityisesti erikoistilanteiden puolustamisessa VPS oli koko liigan eliittiä yhdessä HJK:n kanssa. Myös hyökkäyspäässä sihti oli huomattavasti aiempia vuosia paremmin kohdillaan, ja Henri Lehdon mainion tilastoraportin mukaan Vepsu teki maaleistaan neljäsosan erikoistilanteista. Parannettavaa hyökkäyspään erikoistilanteiden osalta riittää edelleen, mutta viime vuoden kova kehitys sekä talvikauden onnistumiset lupaavat todella hyvää. Erityisesti Sebastian Strandvallilta on lupa odottaa maaleja, ja uusi Selectin pallo näyttää sopivan hänelle mainiosti. Maalivahtivalmentajana jatkaa pitkän linjan VPS-toimija Esa Kurki, jonka autoritääristä tyyliä tuskin tarvitsee enää esitellä sen suuremmin, pelkkä vilkaisu miehen opissa olleiden veskareiden urapolkuihin riittää. Kurjen johdolla myös Henri Sillanpää kasvattaa pelitaitojen lisäksi valmennusosaamistaan koko ajan.

Jotain on myös muuttunut, sillä Juha ”Julma-Juha” Grönholm ei enää toimi VPS:n huoltajana eikä ravitsemusliike Brandon Vepsu-vastaavana. Nykyään Julma toimii huoltajana VIFK:ssa, josta vastaavasti saapui Vepsun riveihin lähes yhtä kokenut, mutta huomattavasti nuorempi Teemu Luoma. Julma-Juhan lähdön lisäksi VPS-legenda Jouko ”Takku” Jokinen riemastuttaa VPS-kannattajia voitokkaiden otteluiden jälkeen enää kotipeleissä, vierasotteluihin Takku ei enää reissaa.

Yli 700 ottelua Vepsun joukkueenjohtajana kiertänyt "Takku" ei reissaa joukkueen mukana vierasotteluihin enää 2014. Kuva: Juha Tamminen / VPS

Pelaajasiirrot:


Tulleet:
Timi Lahti (HJK)
Teemu Honkaniemi (Viikingit)
Thomas Kula (Jaro)
Jean Fridolin Nganbe Nganbe (FC Lahti)
Cornelius Stewart (OPS)
Keithy Simpson (North East Stars FC, TRI)

Lähteneet:
Jyrki Saranpää (FC Jukola)
Oluwatomiwo Ameobi (FC Edmonton, CAN)
Grant Kerr (Iraklis Psachna, GRE)
Karsten Smith
Patrik Lomski (TPS)
Atte Hoivala (MyPa)
Bamo Alfat (Pallohonka)


Maalivahdit:

Henri Sillanpää (syntymäaika: 4.6.1979, sopimuksen kesto: 2015, vuodet VPS:n edustuksessa: 11. kausi)
Mitä tästä miehestä enää voi sanoa? Liigan paras maalivahti, henkinen johtaja, takalinjojen viimeinen lukko ja VPS-legenda. Torniolainen on viettänyt jo yli 10 vuotta Vaasassa esiintyen aina ylpeänä raitapaidan puolesta. Vaasassa ollaan aina oltu jäyhiä, mutta Henri the Great on otettu vuosien palveluksen myötä vastaan kuin oma poika ainakin. Kentällä Henkka johtaa alakertaa suvereeniin tyyliinsä, ja rankkarialueella on vain yksi herra Sillanpään pelatessa. Oletettavasti edelleen maajoukkueringissä ja liigan paras maalivahti läpi kauden 2014.

Janne Henriksson (5.8.1981, 2014, 8. kausi)
Koivulahteen asettunut ja opiskelujaan viimeistelevä Pilvi palasi vielä kerran Vepsuun, kun kakkosveskariksi suunniteltu Fille Eriksson loukkaantui taas. Hyvänä torjujana tunnettu Henriksson on hänkin pelannut vuosia Vepsussa ja tuntee loistavasti sekä seuran että erityisesti Kurjen ja Sillanpään tavat sekä tietenkin Huttusen tahtoman pelitavan. Sopimukseen on kirjattu myös avustavat tehtävät toimistolla elokuusta lähtien, joten sopimus vaikuttaa fiksulta kaikille osapuolille. Minuutteja kertyy jos Sillanpää on poissa, ja Pilvi pärjää liigassa edelleen hyvin torjujana.

Karl-Filip Eriksson (16.2.1994, 2014, 2. kausi)
Nuori närpiöläinen pelasi viime vuonna pääosin A-junioreissa sekä kasvattajaseurassaan Kraftissa, mutta viimein koitti aika myös liigadebyytille kauden viimeisellä kierroksella Maarianhaminassa. Mitali oli jo ratkennut mikä näkyi myös koko joukkueen asenteessa, mutta eihän Fillekään hyvin pelannut. Lupaavan maalivahdin kehittymisen riesana ovat kuitenkin olleet loukkaantumiset. Nyt talven aikana tullut vamma pitää Erikssonin sivussa liigapeleistä suuren osan kaudesta, sääliksi käy lupaavaa veskaria.


Topparit:

Ville Koskimaa (21.5.1983, 2015, 8. kausi)
Joukkueen muutamiin vaasalaispelaajiin kuuluva Koskimaa alkaa olla pelimiehelle parhaassa iässä, mikä näkyy myös kentällä. Kausi 2013 oli selkeästi Villen tähän astisen uran paras, suorastaan suvereeni kausi alusta loppuun. Ainoa musta pilvi Koskimaan osalta on hänen sairastamansa harvinainen suolistosairaus, joka on onneksi pysynyt toistaiseksi kurissa lääkkeillä. Kaksinkamppailuissa liigaeliittiä, jonka lisäksi myös peli pallollisena on parantunut iän myötä, samoin kuin turhan hätiköinti. Koskimaa on edelleen yksi Vepsun tärkeimmistä pelaajista.

Timi Lahti (28.6.1990, 2015+1, 1. kausi)
Viime vuonna lupaavasti varsinaisella kilpailukaudella pelanneen Karsten Smithin kohtalo sinetöitiin jo varsin aikaisessa vaiheessa, kun paljastui ettei jenkki ollut kertonut aivan kaikkea terveydentilastaan. Hätää ei kuitenkaan ehtinyt tulla edes syksyllä, sillä VPS kiinnitti nuoresta iästään huolimatta jo varsin kokeneen Timi Lahden jo hyvin aikaisessa vaiheessa. HJK:ssa Lahden viime kausi meni pipariksi loukkaantumisen vuoksi, mutta nyt Keski-Suomesta lähtöisin oleva nuorukainen on saanut ehjän harjoituskauden alle. Pelit eivät ole vielä talvella sujuneet aivan niin hyvin kuin toivottiin, mutta jo silmistä näkee palavan halun pelata huipputasolla. Tärkeä pelaaja menestyshaaveita ajatellen, eikä kokemus europeleistä ole ainakaan haitaksi.

Cheyne Fowler (8.3.1982, 2014, 3. kausi)
Fowlerin ura oli erittäin lähellä loppua jo viime vuonna, kun lääkärit tutkivat pitkään onko miehen polvilla enää mahdollista edes pelata. Fowler kuitenkin kykeni tekemään comebackin topparin tontille, ja onnistuikin olosuhteisiin nähden jopa erinomaisesti. Talvella vaikeudet nousivat kuitenkin uudelleen esille, ja uran jatko on taas vaakalaudalla. Fowlerin aikaa Vepsussa on leimannut epäonni, toivottavasti blondin onni kääntyisi jo pian ja peliura jatkuisi ainakin tämän kauden.

Ilari Antila (28.2.1994, 2014, 1. kausi)
A-junnuista onnistuneen kauden jälkeen liigarinkiin nostettu Antila on jalkapallon suhteen melkoinen myöhäisherännäinen. Topparipari Paanasta on pidetty lupaavampana kaikki nämä vuodet, mutta niin vain se saattaa olla Antila joka pelaa ensimmäisenä liigaminuutteja. Omalle kasvatille toivotaan tietenkin pelkkää hyvää yrityksessään päästä pelaavaan kokoonpanoon.

Timi Lahdelta odotetaan intensiivisen tuijotuksen lisäksi johtajan otteita alakerrassa. Kuva: ESS.

Laitapuolustajat:

Antti Uimaniemi (30.1.1986, 2014, 4. kausi)
Uimaniemen kausi 2013 oli ikävän rikkonainen, eikä mies yltänyt kesän 2012 kaltaiseen dominointiin missään vaiheessa, tosin sellaista taisi harva odottaakaan. Uimaniemen tarvitsee saada itseluottamuksensa kuntoon ollakseen entistä tehokkaampi viimeisellä kolmanneksella. Talvikausi on nyt ollut rikkonainen ja kilpakausi alkanee sairastuvan puolella, mutta Jesper Engströmin kirittäessä uskon Uimaniemen yltävän jälleen kerran hyvälle tasolle.

Teemu Honkaniemi (21.1.1991, 2014+1, 1. kausi)
Ykkösen Viikingeistä saapunut Honkaniemi kävi jo viime talvina Vepsun testissä, mutta tuolloin rajalliset resurssit käytettiin hyökkääjään. Visiitistä jäi kuitenkin molemmille osapuolille hyvä maku, joten SumU:n ja HJK:n kasvattama helsinkiläinen sai vihdoin sopimuksen liigatasolle. Hogella on suuret saappaat täytettävänään, sillä Huttunen kuvaili häntä talvikaudella VPS-legenda Saranpään korvaajaksi. Peliminuutteja Hogelle kertyy varmasti kauden mittaan sekä laitapakkina että topparina, aika näyttää kykeneekö murtautumaan jopa vakituiseksi avauksen pelaajaksi oikeaan laitaan.

Jesper Engström (24.4.1992, 2015, 4. kausi)
Jesper Engströmiä ja hänen vuotta 2013 voi kuvailla vain yhdellä sanalla: voittaja. Syövän ja sytostaattihoitojen kanssa kamppailu ei nuorta vöyriläistä lannistanut, vaan Jeppe pelasi vaikeuksista huolimatta huikean kauden usealla eri pelipaikalla. Taistelija palkittiin ansaitulla kahden vuoden jatkosopimuksella, ja talvella Jepen otteet ovat olleet erittäin lupaavia. Haastaa Uimaniemen tosissaan kilpailussa vasemman laitapakin tontista, tässäkö vuoden läpimurtopelaaja?

Keithy Simpson (18.4.1990, 2014+1, 1. kausi)
Viime hetkellä juuri ennen liigacupin finaalia viikon testijakson jälkeen hankittu jamaikalainen saapui laitapuolustajana, mutta on pelannut paljon aiemmin myös keskikentällä eri rooleissa. Sekä Morrisseyn että Stewartin entinen joukkuetoveri saapui Vaasaan Morrisseyn suosituksilla, mutta nähtäväksi jää onko raamiensa perusteella fyysisestä kaverista tähdeksi pohjoiseurooppalaiseen jalkapallokulttuuriin. Oletettavasti jopa avauksen mies.

Joonas Vahtera (6.1.1996, 2014, 2. kausi)
Junnumaajoukkueista tuttu oma kasvatti on treenannut jo kauan edustuksen mukana, mutta Huttunen ei ole suonut pojalle vielä minuutteja edes liigacupissa, vaikka penkillä Jonttu on usein ollutkin. Pelannut viime aikoina A-junioreissa ja poikien maajoukkueessa 10-paikalla, mutta olettaisin että edustuksessa rooli olisi ensisijaisesti laitapakkina. Taiturimainen poika on vielä fyysisesti raakile, eivätkä lukuisat vaivat ole kehitystä edesauttaneet. Laina johonkin pelaamaan miesten pelejä helpottaisi ja auttaisi läpimurtoon kaudella 2015?


Keskikenttäpelaajat:

Tony Björk (25.1.1983, 2015, 7. kausi)
Toinen Vepsun gerbyläisistä. Tony Björk on kuulunut jo kauan Vepsun vakiokalustoon, ja viime kauden jättipotti oli erittäin ansaittu vuosikausien uurastuksen jälkeen. Vaikean ja vammojen täyttämän kauden alkupuoliskon jälkeen Tony nousi vastuunkantajaksi viime kauden kuluessa kohti päätöstään, ja ratkaisevan derbyn voittomaali meni aivan oikealle miehelle. Nyt on odotettavissa tuttuun tyyliin valtavia kilometrimääriä molempiin suuntiin, mutta joutuu taistelemaan paikastaan avauksessa entistä kovemmin, sillä sisäinen kilpailu keskustan pelipaikoista on äärimmäisen kovaa.

Anthony Dafaa Clement (26.6.1988, 2014, 2. kausi)
Viime kauden komeetta tuli, näki ja voitti. Uhrit laskettiin ja hoidettiin jälkikäteen, mutta Ruotsin alasarjojen kautta Suomeen saapunut kenialainen vakuutti alusta saakka keskikentän pohjalla. Saapui nollaodotuksin Suomeen, mutta jo ensimmäisen testipelin jälkeen vastustajana olleen RoPS:n valmentaja tuli ihmettelemään mistä noin kova pelimies on löytynyt. Kenttätasapainon kannalta elintärkeä Dafaa on suuressa roolissa keskialueen pallonvoittajana, ja alkavalta kaudelta on lupa odottaa entistäkin parempaa show’ta, sillä periaatteessa miehen luulisi jättäneen ajoittaisen ylipelaamisen väliin järjestelmän ollessa entistä tutumpi. ADC on kenties tärkein yksittäinen palanen Huttusen paketissa.

Thomas Kula (24.5.1991, 2014+1, 1. kausi)
Jarosta saapuneet pelaajat ovat muutamia poikkeuksia (lähinnä Bobi Nygård) lukuun ottamatta flopanneet Vepsussa. Kula on kuitenkin ollut talvikauden ehkä positiivisin yllätys. Jaro-kasvatti muutti Vaasaan opiskeluiden perässä ja sai sopimuksen testirupeaman jälkeen. Ikäisekseen jo erittäin rutinoitunut liigapeluri on oletettavasti kolmosvaihtoehto keskikentän keskustaan, ja pelannee suurempia minuutteja kuin viime kaudella vastaavaa roolia pitänyt Ville Luokkala. Niittokone paukutti myös yhden talven hienoimmista maaleista.

Anthony Dafaa ja Sebastian Strandvall jatkavat juhlimista raitapaidoissa myös kesällä 2014. Kuva: Johannes Tervo / IS.

Laiturit:

Sebastian Strandvall (16.9.1986, 2014, 3. kausi)
Ensimmäinen kausi oli pettymys, toinen kausi hyvä ja kolmannen alkutahdit ovat olleet vielä astetta osuvammat. Kapteenina jatkava Vaasan oma poika on ollut talvikaudella lähes pitelemättömän tehokas, joten tehotilastojen ja fantasy-joukkueiden kokoonpanojen kannalta tässä voi olla nappihankinta. Valitti etukäteen liigan uusista ottelupalloista, mutta liigacupin tehojen perusteella hieman raskaampi Select näyttää sopivan Seballe paljon paremmin kuin mitkään leijapallot. Pelannut talvella paljon myös keskellä, mutta aiempien vuosien kokemusten perusteella sopivampi paikka on selkeästi laiturina. Laidasta keskelle leikatessaan edelleen vaarallisimmillaan, tosin tarvitsee ja ansaitsee paljon enemmän tukea laitapakiltaan hyökkäyspelissä kuin mitä Hoivala viime vuonna kykeni tarjoamaan.

Jordan Seabrook (27.6.1987, 2014, 2. kausi)
Hiustyylinsä vuoksi Seabrookin figuuri muistuttaa Alien-leffoista tuttua hirviötä, ja sellainen suurikokoinen Seabrook taitaa tosiaan ollakin vastustajan puolustuslinjan kannalta täyteen vauhtiin päästessään. Nopeudestaan elävä atleettinen Seabrook pelasi upean viime kauden pääosin laiturin paikalla, ja maalisaldo oli loppujen lopuksi komea. Paluu Vaasaan tuli silti ehkä hieman yllättäen maaliskuussa, mutta ehdottomasti hyvä niin kaikkien osapuolien kannalta. Seabrook stunttaa myös kärjessä, ja maalien lisäksi odotettavissa on myös hermoja raastavia pallonmenetyksiä, ajoittaisia louhikkokosketuksia sekä huuppaamista ulkona muuten synkronoidusta prässistä. Mitäpä sitten, rakastettu kulttipelaaja silti kyseessä, puutteista huolimatta on hauska nähdä Jordan taas antamassa kaikkensa raitapaidan eteen. Kannattaa muistaa seurata myös Seabrookin mainiota blogia.

Jean Fridolin Nganbe Nganbe, (11.5.1988, 2014+1, 1. kausi)
Lahden ja RoPS:n näpeistä napattu kamerunilainen on se pelaaja, jonka pitäisi vihdoin tuoda Vepsun vasempaan laitaan kaivattuja tehoja ja tulivoimaa edellisten epäonnistuneiden yrittäjien jälkeen. Frido on hänkin onnistunut talvikaudella hyvin, ja pelaajatyyppinä hän sopii Huttusen pelimalliin kuin nakutettu. Juonikas kiituri vallannee vasemman laiturin tontin, mutta voi ajoittain stuntata myös keskustassa. Odotusarvoltaan selkeästi Patrik Lomskia edellä.

Miika Niemi (4.3.1994, 2014, 3. kausi)
Kauan edustuksen mukana pyörinyt oma juniori, jonka minuutit ovat jääneet vähiin Vepsun hyökkäysarsenaalin ollessa varsin mittava. Saanee jämäminuutteja hieman viime vuotta enemmän, mutta kovin paljoa minuutteja tuskin on luvassa. Viime vuonna liigassa kerrassaan karmea esitys, mutta talvella esiintyi liigacupissa yllättävän hyvin.


Hyökkääjät:

Steven Morrissey (25.7.1986, 2015, 4. kausi)
Vaasan suosituin mies tuskin kaipaa enempää esittelyjä, loppujen lopuksi rakkaus voitti rahan ja Steven saatiin houkuteltua takaisin Merenkurkun helmeen. This charming man on saanut ensimmäistä kertaa Euroopan aikanaan harjoitella terveenä käytännössä koko preseasonin ajan. Ruuti on ollut hallipeleissä vielä märkää, mutta heti ensimmäisessä ulkona pelatussa ottelussa Stevie Wonder paukutti hattutempun. Samaa on tulossa koko kauden, ja ei olisi mikään ihme jos tässä olisi kauden 2014 maalikuningas. Idoli ja uuden VPS-ajan keulakuva.

Jarno Parikka (21.7.1986, 2014, 3. kausi)
Yksi liigan älykkäimmistä hyökkääjistä oli viime vuonna valtavan epäonninen, kun kausi päättyi aivan liian aikaisin polvivammaan. Seuran arvostuksesta Parikan osaamista kohtaan kertoi kuitenkin option käyttäminen Parikan ollessa vielä loukkaantuneena ja kaukana pelikunnosta. Aliarvostetun huippuhyökkääjän vahvuudet löytyvät älykkäästä pelattavaksi liikkumisesta, ja Jarno viihtyy yläkerran ahtaissa taskuissa kuin kotonaan. Vaikka Parikka ei ole talvikaudella saanut yhtäkään peliä pelikokemusta, on usko vahva korsolaisen osaamiseen. Yhteistyö Steven Morrisseyn kanssa sujuu hyvin jo vanhasta muistista, eivätkä muutkaan pikakiiturit ainakaan vaikeuta Jarnon pelaamista. Kuntoon palatessaan ehdottomasti avauksen mies. Vapaa-ajallaan tuore perheenisä muuten toimii Vepsun A-junioreiden apuvalmentajana.

Cornelius Stewart (7.10.1989, 2014+1, 1. kausi)
Karibian suunnalta on tullut viime vuosina Morrisseyn ja (O'Brian) Woodbinen jälkeen roppakaupalla pelaajia Suomeen, ja Stewart on yksi tämän aallon parhaista nimistä. Sekasortoisen OPS:n kautta Vepsuun saapunut Stewart on Saint Vincent ja Grenadiinien maajoukkuepelaaja. Pelaajatyyppinä Stewart on taas yksi lisä nopeajalkaisten, sekä laiturina että hyökkääjänä pelaamaan kykenevien listaan. Stewart kuuluu myös talvikauden onnistujiin, ja mahdolliset ongelmakohdatkin ovat hyvin samanlaisia. Pienikokoinen Stewart tarvitsee tilaa etupuolelleen kyetäkseen hyödyntämään parhaat puolensa pelaajana, joten mitä lienee edessä niissä peleissä jossa vastustaja ei lähdekään ylös prässäämään vaan tyytyy puolustamaan tilaa takanaan? Jokerikortti jolta voi odottaa mitä tahansa, lähtökohtaisesti kuitenkin rooli loppuminuuttien penkiltä tulevana hämmentäjänä.


Materiaali ja pelitapa:

Ihanneavaus:


Huttusen VPS varioi muotoaan hieman, mutta paperilla Vepsu ryhmittyy useimmiten yllä olevan kaltaiseen klassiseen 4-4-2 formaattiin, jossa toinen hyökkääjistä liikkuu jatkuvasti hieman toisen alapuolella porrastaen muotoa selvästi. Näin ollen 4-4-2 muuttuukin usein modernimmaksi 4-2-3-1 muodoksi laitureiden noustessa ylemmäs ja laitapakkien täyttäessä vapautuvaa tilaa hieman ylempänä. Uimaniemi ja Parikka lienevät poissa kauden ensimmäisten otteluiden avauskokoonpanoista, joten kauden ensimmäisissä otteluissa heidän tilallaan pelannevat Engström ja Strandvall, samalla Stewart aloittaisi oikeana laiturina. Ensimmäisinä jonossa taistelussa avauksen paikoista ovat myös Honkaniemi (toppariksi tai oikeaksi pakiksi), Seabrook (laituri tai hyökkääjä) sekä Kula (keskikentän rooleista kumpi vain), mutta kausi on pitkä ja muutkin saavat varmasti minuutteja..

Modernissa jalkapallossa hyökkäys- ja puolustuspeliä ei voi erottaa selkeästi toisistaan, sillä hyökkäyspeli määrittää miten ja missä puolustat sekä tietenkin päinvastoin. Yritän silti avata hieman Huttusen kollektiivin tahtomia pelin rakenteita molemmilta kanteilta katsoen. Maailmalla ja Suomessa on eletty jo muutamia vuosia vahvasti pallonhallinnan hehkuttamisen ja korostamisen aikakautta Guardiolan toimiessa tuon proaktiivisen pelitavan suurimpana airuena. Suomessa vastaavan vallankumouksen pioneerityötä teki varsinkin Mika Lehkosuo Hongassa. Okan johtamana raitapaidat lähtevät otteluihin useimmiten vallitsevan trendin vastaisesti tilanhallinnan kautta. Pallonhallinta ei ole Vepsun pelikirjassa päätavoite, vaikka pelin kontrollointi on tietty Vepsun intresseissä. Tätä tavoitetta mukaillen jokaisen pelaajan rooli on vahvasti määritelty puolustamisen suhteen, kun taas hyökkäysvaihtoehtojen suhteen Huttusen säädöt tarjoavat enemmän vapauksia varsinkin muutamille yksilöille. Huttusen näkemys ei ole kyyninen vaan puhdasta realismia, sillä VPS ei tänäkään vuonna operoi sarjan suurimpien kanssa samoilla pelaajabudjeteilla.

Varsinkin vieraspelien osalta Huttunen on rakentanut Palloseuran pelillisen identiteetin reaktiivisuuteen pohjautuvaksi, eli toisin sanoen VPS pyrkii mukautumaan olosuhteisiin ja maksimoimaan mahdollisuutensa niiden puitteissa sen sijaan, että se itse pyrkisi ottamaan aloitteen pallollisena. Kyseisen valinnan onnistumisen määrittää tietenkin lopulta sarjataulukko, mutta onneksemme Huttunen on Mourinhonsa ja Simeonensa opiskellut. Parhaimmillaan hyvin organisoitu joukkue lukee pelin sisäisiä, yhdessä sovittuja asioita täsmällisesti. Tietyt tapahtumat pelin sisällä toimivat ns. triggereinä, ja laukaisevat usein toimivat prässiansat kerta toisensa jälkeen jonka seurauksena VPS pääsee lähtemään vastahyökkäyksiin usein juuri kuten se toivookin. Tehokkuuden vastapainoksi valittu pelitapa on usein fyysisesti äärimmäisen kuluttava. Asiaa ei pidä ymmärtää väärin, sillä kaikki hyökkäykset eivät tietenkään voi olla nopeita ja kuluttavia vastahyökkäyksiä. Näin ollen tärkeäksi rasituksen hallinnan takia tulee pallon pitämisen ja pelin rytmittämisen oikeat ajoitukset. Vaatii joukkueelta ja viime kädessä yksittäisiltä pelaajilta hyvää pelinlukutaitoa ymmärtääkseen milloin on aika vain pitää palloa ja hyökätä hitaammin. Voidaankin hyvin sanoa Vepsun usein myös puolustavan pallonhallinnan kautta.

Kotiotteluissa VPS on pyrkinyt jo parin kauden ajan ajamaan sisään kotiotteluissa enemmän pallonhallinnan kautta rakennettavaa, proaktiivisempaa pelitapaa. Toivottavasti tänä vuonna pohjatyöt on tehty vielä viime vuotta paremmin, sillä europelit tuovat kaiken muun lisäksi myös haittaa fyysisen rasituksen kannalta, varsinkin kun se(/ne) kotiottelu(t)kin pelataan vieraskentällä kaukana kotoa.

Kotiotteluissa yleisön viihtyvyyden takaamiseksi aktiivisempi pelaaminen on toki viihdyttävää, mutta tulevalle kaudelle pitää saada aikaan muutamia parannuksia. Näitä Huttunen on tietysti pyrkinyt ratkomaan harjoittelun lisäksi myös pelitapaan sopivampien pelaajahankintojen kautta. Kotiotteluiden hitaamman rakentelun ongelmana oli usein erityisesti muutamien pelaajien yksipuolisuus sekä ongelmat pelinlukemisessa, kun kentällä tehdyt ratkaisut eivät tukeneet joukkuetta optimaalisella tavalla. Hyökätessä varsinkin pallottomien pelaajien liikkeen kannalta VPS tarvitsee selkeämpiä ratkaisumalleja pelaajien selkäytimiin asti opetettuina. Aivan liian usein olemme nähneet raitapaitaiselta pelaajalta yrityksen puskea väkisin ylöspäin, vaikka sitten suoraan päin vastustajan puolustajia. Toinen suuri, ehkäpä kapean materiaalin aiheuttama ongelma oli laitapakkien nousujen ajoituksen synkronointi laiturin keskelle leikkaamisen ajoituksen kanssa. Tiheässä tahdissa pelattu liiga vaatii erityisesti paljon liikkuvilta laitapakeilta huikeita työmääriä, mutta viime vuonna loukkaantumisista kärsineiltä laitapakeilta sekä yhdeltä syövän kanssa taistelleelalta herralta ei voinut kovin paljoa vaatia. Pahimmillaan kellotin itse Hoivalan olleen järjeställisesti 5-10 sekuntia liian aikaisin ylhäällä yhden kokonaisen ottelun ajan, kun Strandvall ei ollut vielä ehtinyt tehdä elettäkään tyhjentääkseen tilaa taustanousulle. Kyseessä oli onneksi vain yksittäinen ottelu, mutta noin suuri virhe on jo varsin kuvaava, varsinkin kun kyseessä oli ehkä eniten käytetty hyökkäysmalli alueellisen ylivoimatilanteen luomiseksi.

Prässillä VPS pyrki ja pyrkii oletettavasti jatkossakin ohjaamaan vastustajaa perinteisen tiimalasin mukaisesti, mutta kotona riistot pyritään ottamaan hieman nopeammin, aggressiivisemmin ja korkeammalta kuin vieraissa. Laiturit ohjaavat pääosin keskustaan suuntaan, jonne VPS pyrkii luomaan ylivoimatilanteen ja sitä myötä tavoittelemaan voimakkaasti pallonriistoa. Prässilinjojen ja siten riskitason nostamisen vaihtelusta huolimatta Huttunen vannoo vakaan kenttätasapainon nimeen, joten siinäkin mielessä väkivahva ja fiksu Dafaa oli nappihankinta viime keväänä. Myös Jarosta tullut Kula sopii rooliin mainiosti. Keskialueen keskustan toisen pelaajan, eli useimmiten Tony Björkin, rooli prässissä on huomattavasti ohjaavampi. Hän ei pyri katkoihin aivan niin aktiivisesti, vaan peittää syöttölinjoja ja pyrkii siten ohjaamaan vastustajan ratkaisuja. Alakerrassa VPS onnistui erinomaisesti ohjaamaan vastustajan hyökkäykset vaarattomammille alueille reunoihin, kuten myös tilastoista näkyy. Samaa odotellaan edelleen tältä kaudelta, sillä sekä Sillanpää, Lahti että Koskimaa ovat vahvoilla keskityspalloissa.


Mites toi MyPa?

Joukkueen prässipelin kannalta Steven Morrissey on varsinainen jokerikortti. Kaudella 2012 Morrissey loi jatkuvasti painetta ja sai pari maaliakin katkomalla täysin yllättäen ylhäältä totaalisen yllättävän juoksun päätteeksi. Tuolloin ongelmana oli noiden prässijuoksujen aiheuttama energiavaje, sillä eihän kukaan tuollaisia pysty koko matsia tekemään, varsinkin kun usein positiivisiin tilanteenvaihtoihin perustuvassa pelisuunnitelmassa Morrisseyn pitäisi olla alati valmiina murtaviin juoksuihin linjan taakse. Nyt kuormitusta on kuitenkin jakamassa kaksi muutakin tuulennopeaa sähikäistä, joista Seabrookin viime kauden muutama riisto yläkolmanneksella toi kieltämättä mieleen juuri Morrisseyn. Nämä herrat tuovat Vepsulle sitä kaikkien pelisuunnitelmien ulkopuolella olevaa yllätysmomenttia, vaikka ajoittain turhat juoksut saattavat jonkun niitä seuraavan tilanteen maksaakin.

Alhaalta peliä avatessa Vepsun peliajatus on selkeä ja toimiva, kunhan Koskimaan rinnalla pelaava Lahtikin saa avauspelinsä kuntoon kauden alkaessa. Viime kaudella järjestelmä yski Karsten Smithin loukkaannuttua, joten toivottavasti talvikaudella myös kolmostoppariksi suunniteltu Honkaniemi on sisäistänyt täysin pelinavausmallit. Dafaa ja Björk kantavat pelinavaamisesta isoa roolia tippuen vuorotellen alas lähes toppareiden väliin hakemaan palloa. Dafaa on näistä pelaajista ehkä hieman yllättäen se tärkeämmäksi noussut pelaaja, sillä hän kykenee pelaamaan pallon ylöspäin monipuolisemmin kuin usein vain pallollisilla juoksuillaan elävä Björk. Maalilla Sillanpää tosiaan on parantanut ulkomaankiertueellaan tätä osa-aluetta, ja nyt vaihtoehtoja pitäisi olla enemmän ainakin paperilla.

Murtautumisten osalta Huttunen katsoi jo viime kaudelta, ettei Vepsulle sovi pelitapa jossa laitureiden roolina on vain pitää oma laitansa kiskoilla juosten. Sen vuoksi Patrik Lomskin lähtö oli selvää jo hyvissä ajoin. Huttunen toivoi jo aikaisessa vaiheessa myös vasemmalle modernimpaa laituria, joka osaa pelata kokonaisvaltaisemmin hyökkäävänä keskikenttänä. Tämä tarkoittaa pallon ja itsensä liikuttamista myös poikittaissuunnassa pelkkien juoksu kulmaan + keskitys-toimintojen sijaan. Strandvall on tehnyt koko uransa ajan älykkäitä, tilaa luovia juoksuja keskustaan, mutta nyt myös toiselta laidalta löytyy vastaava pelaajatyyppi, joka kykenee ja tahtoo liittyä mukaan keskustaan pelaamaan nopeita kombinaatioita. Hyökkääjistä juuri Morrisseyn pitääkin kyetä muuttamaan omaa pelitapaansa tämän mukaisesti. Jos ja kun Stevenille pelataan palloa usein myös negatiiviseen peliasentoon, on hänen ymmärrettävä pelata useammin yksinkertainen in-out-syöttö takaisin alaspäin peliasentonsa mukaisesti. Syksyllä ja paikoin talvellakin tämä asia tuntui kovin vaikealta intuition varassa usein pelaavalle Morrisseylle, joka itse pyrkisi mieluummin aina pelaamaan vastustajan maalia kohti. Parikalle tällainen pelitapa taas sopii kuin nakutettu, sillä hän on mestari tekemään itsensä pelattavaksi vastustajan linjojen välisissä taskuissa operoiden.

Avainasiaksi vihulaisen puolustuksen penetraation onnistumisessa hitaissa hyökkäyksissä muodostuu juuri pallon älykkäämpi kierrättäminen myös poikittain, sillä painottomalla puolella on luonnollisesti aina enemmän tilaa. Jo viime vuonna tästäkin nähtiin lupaavia merkkejä myös Parikan loukkaantumisen jälkeen, sillä Dafaa tarjosi mainion kierrätysmahdollisuuden sijoittumalla pääosin aina oikein pelin alapuolelle. Tämän vuoden haasteena olkoon ADC:n sekä puolustajien tehokkaampi hyödyntäminen painopisteen vaihtamisessa. Hitaita hyökkäyksiä on hyödynnettävä enemmän sekä on onnistuttava paremmin, mikäli VPS aikoo välttää pelaajien ylikuormittumisen. Toivottavasti VPS kykenee aktiivisemman vaihtoehtoisen pelitavan parempaan hyödyntämiseen kesällä, sillä kotiotteluista pitää kyetä vääntämään enemmän pisteitä.

Pääosin reaktiivinen pelitapa tarvitsee vastapainonsa, sillä hallitsevana mitalistina Vepsua vastaan tullaan takuuvarmasti puolustamaan entistä syvemmällä ja tarkemmin, erityisesti kun on hyvin tiedossa VPS:n olevan liigan nopein joukkue. Nostan hattua suuresti Huttuselle ja Vuoriselle onnistuneen pelisuunnitelman luomisesta ja hyödyntämisestä sekä 4-4-2:n hiuksenhienosta uudistamisesta viime kaudella, mutta tälle kaudelle tarvitaan lisää vaihtoehtoja. Huttunen osoitti toisella kaudellaan hienosti kykenevänsä olemaan Suomen Simeone, mutta tulevalla kaudella vastustajat tuskin ajavat enää samaan miinaan. Uusiutuminen on edelleen enemmän mahdollisuus kuin uhka, ja perinteisestihän valmentajan kolmas kausi on tarkoittanut myös pelillistä zeniittiä ja parasta menestystä. Odotamme innolla käykö niin tänäkin vuonna.

Vepsun yleisökeskiarvo oli 2013 liigan 2. suurin, ja tälle kaudelle paikallisotteluita on luvassa lisää... Kuva: Henri Koskinen

Yhteenveto ja odotukset:

Vepsun menestyssaumat alkavalla kaudella näyttää pelkkää ihanneavausta katsoen loistavilta, viime kauden pronssijoukkue on vain vahvistunut entisestään. Paljon, ellei jopa vähän liikaakin, riippuu silti muutamista korvaamattomista pelaajista, joiden pidempi poissaolo tietäisi katastrofia Vepsulle. Viime vuonna Huttunen ja joukkue kykenivät selviytymään Parikan ja Smithin pitkistä poissaoloista kapeaksi moititusta materiaalista huolimatta, ja varsinkin yläkertaan on tälle kaudelle saatu lisää leveyttä tälle kaudelle. Alakerran osalta tärkeää olisi pitää pelaajat pelikuntoisina pelaajia ei kovin montaa noille tonteille löydy. Honkaniemi tulee stunttaamaan ainakin kolmostopparina, mutta parasta olisi jos Honkaniemi tosiaan osoittautuisi Saranpään veroiseksi osaavaksi yleismieheksi, sillä laitapakkien osalta Vahtera on vielä fyysisesti raakile, ja Engström Uimaniemen tavoin umpivasuri. Lahden ja Koskimaan loukkaantumishistoriat eivät varsinaisesti povaa täysin ehjiä kausia alakerran torneille, joten riskit ovat suurimmillaan juuri alakerrassa.

Kauden avausottelut tulevat näyttämään voimakkaasti suuntaa VPS-armeijan taipaleelle, joten mikään ei olisi tärkeämpää kuin positiivinen kauden avaus Rovaniemellä heti alkuun. Sarjamenestyksestä haaveiltaessa myös loukkaantumisia pitäisi kyetä välttämään vähintään yhtä tehokkaasti kuin viime vuonna. Sama pätee pelikieltoihin, joiden osalta lienee hyvä muistuttaa Vepsun olleen viime vuonna Fair play-kilpailun kärjessä. Yksikään raitapaita tullut ajetuksi ulos kesken pelin koko kauden aikana. Cupissa VPS on ollut perinteisesti surkea, mutta lapsellisesti elättelen edelleen toivetta pärjäämisestä perinteisessä kilpailussa, vaikka kilpailuna se Vepsun kaltaiselle tasaiselle suorittajalle ehkä hieman vaikeampi onkin. Europeleistä en vielä uskalla odottaa mitään suuntaan tai toiseen. Pelaaminen mitaleista tosissaan toista kautta putkeen olisi kapealla ringillä toimivalta seuralta hienoinen yllätys, kun eurokiireetkin rasittavat ja yllätysmomentti puuttuu tänä vuonna. VPS on silti paperilla viime kautta vahvempi ja edelleen yllätysvalmis joukkue, joten mitalitaisto on aivan oikea tavoite tälle joukkueelle. Jalometallin eteen tehdään varmasti töitä loppuun saakka, mutta tällä kertaa Eurooppa-liigan ja cupin voiton kautta saavutettavat tuplajuhlat riittänevät jopa vaativille vaasalaisille, ehkä Vaasan kaupungin päättäjiä lukuunottamatta.

torstai 13. maaliskuuta 2014

VPS 2014 - Onko vähemmän taas enemmän?

Eilen 12.3.2014 Vaasan Palloseura otti ison harppauksen eteenpäin kesää kohti, kun se julkisti kahden jo ennestään tutun pelaajan sopimukset. Janne Henriksson ja Jordan Seabrook tuovat Vepsulle sitä paljon kaivattua leveyttä ja varmuutta, jota vaasalaislaivan ruorissa operoiva Olli Huttunen toivoi jo syksyllä. Paljon on kuitenkin vettä virrannut Kyröjoessa syksyn toiveikkuuden jälkeen. Alkuun UEFA kielsi varsin odotetusti rapakuntoisen Hietalahden käytön europeleissä, ja lähes samassa rysäyksessä Hietalahden remonttia siirrettiin jälleen kerran hamaan tulevaisuuteen. Vaasan kaupungin häpeällistä tragikomiikkaa vuodesta toiseen tarjoilevaa näytöstä sivuttiin myös tässä blogissa aiemmin. Joka tapauksessa UEFA:n ja kaupungin päätökset tarkoittivat VPS Oy:lle kovia aikoja, sillä kauan odotettujen europelien luomaa nostetta ei tietenkään päästä ulosmittaamaan täysimääräisenä, sillä sponsoreiden ja maksavan yleisön houkutteleminen lähes 300 kilometrin päähän Valkeakoskelle ei tietenkään ole mikään optimiratkaisu kenenkään kannalta. Muutos tuntuu taloudessa, joten VPS ei voinut lähteä siirtomarkkinoille tälläkään kertaa takki auki.

Mainio futisblogi, toimittaja Lari Vesanderin Toinen jakso kartoitti kuukausi sitten liigaseurojen pelaajastrategiaa varsin osuvasti kylmien lukujen valossa. VPS jatkaa siis menestyksekkäästä viime kaudesta huolimatta samalla mallilla kuin ennenkin, mopo ei ole lähtenyt keulimaan. Pelaajamäärän pientä kokoa pyritään kompensoimaan hankkimalla monipuolisia, usealla pelipaikalla pelaamaan kykeneviä pelaajia riveihin.


Vepsu toimi tutulla kaavalla ja syksyllä pelaajamarkkinoilta kiinnitettään rinkiin vain muutamia profiilipelaajia, jotka todella haluttaan mukaan. Syksyllä 2013 Vepsun tekikin Anthony Dafaan, Tony Björkin ja Ville Koskimaan kanssa jatkosopimukset pikaisessa tahdissa, ja ulkopuolelta kiinnitettiin Huttuselle jo ennestään tuttu Timi Lahti. Samaa kuviota on hyödynnetty ennenkin, sillä mm. nykyisen ringin isoista nimistä Henri Sillanpää, Sebastian Strandvall ja Jarno Parikka tulivat mukaan takavuosina samalla tavalla. Pelaajille aikainen kiinnitys on tietenkin merkki suuresta sitoutumisesta ja kunnioituksesta. Toki pelaajia kiinnitettäisiin mieluusti aiemmin, mutta talous ei ainakaan toistaiseksi jätä vaihtoehtoja. Lisäksi kv. siirtoikkunan sulkeutuminen tammikuun lopussa jopa kannustaa suomalaisseuroja tällaiseen järjestelyyn. Vepsun johdon periaatepäätöstä voi jälleen kerran vain ihailla, sillä nyt jos koskaan olisi ollut houkutus lähteä isosti peliin mukaan lyömällä pelimerkit kiinni aikaisin ja uskoen optimistisesti sponsorivirtojen kasvuun. Optimismi ei kuitenkaan loppujen lopuksi kanna leipää pöytään, joten seurajohdon linja tarkoittaa myös pysyvyyttä kaikille osapuolille. Hongan kujanjuoksua seuraten luulisi pelaajienkin arvostavan takuuvarmaa palkanmaksua. Kunniakkaat 90 vuotta syksyllä täyttävä instituutio on hyvissä käsissä, ja seura tulee jatkamaan vielä nykyisten toimihenkilöiden johtokauden jälkeenkin.

Syksyllä esimerkiksi FC Lahti valitsi aivan erilaisen strategian, ja laittoi isoa rahaa tiskiin uuden valmentajansa johdolla jo ennen joulua. FC Lahden johto mitä ilmeisimmin toivoi, että lyömällä kaikki peliin jo ennen vuoden vaihtumista muutamat kokeneet ja menestystä hakevat pelaajat suostuisivat tulemaan rinkiin hieman halvemmalla. Näin ei ole kuitenkaan ainakaan vielä käynyt, joten jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan julkistaako Lahti vielä pelaajasopimuksia, ja millaisia talouslukuja lahtelaiset mahtavat ilmoittaa ensi vuonna jos menestystä ei nyt tulekaan.

Comebackin tehnyt Jordan Seabrook on malliesimerkki Vepsun pelaajahankintapolitiikasta, sillä hän kykenee toimimaan tehokkaasti kolmella eri tontilla Huttusen tutussa 4-4-2:ssa. Viime kaudella kolmoskärjeksi hankittu jenkki aiheutti valtakunnan mediaan asti noussutta kohua julkaisemalla palkkansa blogissaan, ja kentällä meno oli aina hieman samanlaista kuin Seabrookin massiivinen kampaus: isoja kaaria ja kulmikasta menoa, mutta heikkouksistaan huolimatta vähintäänkin vaikuttavan näköistä ja yritystä ainakin riittää. Seabrook osoitti ihailtavaa työmoraalia ja itseluottamusta, ja teki läpimurron liigatasolle sekä hyökkääjän että laiturin rooleissa. Hänen fyysinen tyylinsä on erityisen vaarallinen otteluiden viimeisellä kolmanneksella, ja useista ilonhetkistä johtuen jopa se missattu läpiajo Jaroa vastaan on jo annettu anteeksi. Kun tuo Seabrookin blogi muuten tuli puheeksi, voin suositella sitä lämpimästi kenelle tahansa jalkapalloilijan arjesta kiinnostuneelle.

Samoin Janne Henriksson on loistava osoitus siitä, kuinka monipuolisesti hankintoja pyritään tekemään. Maalivahti oli raidalle pakkohankinta, sillä kakkosmaalivahdiksi suunnitellun Karl-Filip Erikssonin kausi päättyi leikkaukseen ennen kuin se ehti alkaakaan. Maalivahtivalmentaja Esa Kurjelle tutun ja kokeneen maalivahdin osalta monipuolisuudesta osoitus on työskentely elokuusta lähtien myös seuran toimiston puolella. Opintojaan viimeistelevä Henriksson oli Vepsulle erinomainen vaihtoehto, sillä Koivulahteen asettunut Pilvi on opintojensa kautta potentiaalinen tekijä seuralle myös pidemmällä tähtäimellä, ja työtehtäviä monipuolistamalla kakkosmaalivahdin hinnalla saadaan hyödynnettyä resursseja entistä tehokkaammin.

Otsikon mukaisesti vähemmän on joskus enemmän, kuten viime kausi osoitti. Silti harkittu riski tässä leijuu edelleen ilmassa puolustuksen suhteen. Täytyy muistaa, että esimerkiksi Ville Koskimaan ikävä sairaus on erittäin arvaamaton, mistä saatiin ikävä muistutus aiemmin talvella kun lääkitystä piti jälleen muuttaa. Jyrki Saranpää oli ja on upea pelaaja sekä hieno ihminen, jonka häärääminen hyvällä tasolla usealla pelipaikalla jäi aivan liian usein huomaamatta muilta kuin omistautuneelta vaasalaisyleisöltä. Elämänsä kovimman taistelun voittanut Jesper Engström ja Viikingeistä hankittu Teemu Honkaniemi ovat pelanneet hyvä talven, joten toivottavasti kyseinen kaksikko kykenee korvaamaan Saranpään jättämän aukon, ja samalla Timi Lahden on pysyttävä pidempään pelikunnossa kuin Karsten Smithin viime vuonna, sillä Cheyne Fowlerin polvivaivat vaikuttavat pitävän Huttusen suosikin poissa pelikentiltä jopa koko kauden, itse asiassa miehen koko hieno ura saattaa olla ohi.

Loppuun vielä hieman kritiikkiä seuran suuntaan: Vaasan Palloseuran juniorityötä on parjattu paikallismediassa ahkerasti ja suurilta osin myös ansaitusti jo toista vuosikymmentä. Tästä tosiseikasta johtuen en voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä VPS ei ole julkaissut Miika Niemen ja Ilari Antilan sopimuksia virallisesti? Kyseiset nuorukaiset ovat selkeä merkki siitä, että oma mylly alkaa vihdoin tuomaan pelaajia edustusjoukkueeseen saakka. Kaikella kunnioituksella Kuutti Mujuselle, mutta turha Vepsun on hankkia hänen kaltaisiaan pelaajia omien poikien tilalle täytemiehiksi. Miksi VPS siis pitää turhaan kynttilää vakan alla? Jäämme edelleen odottamaan uutisointia poikien sopimuksista.

Raidan Varrelta blogi jää viimeistelemään VPS:n kausiennakkoa, palataan siis asiaan vielä tässä kuussa.

COV!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Katsaus talven testipelaajiin

Koska suurin osa blogin lukijoista ei seuraa Twitteriä, koin tarpeelliseksi kerrata ajatuksia ja huhuja testipelaajista myös täällä blogin puolella. Twitterissä VPS- ja Veikkausliiga-aiheisia huhuja ja juttuja bloggaajalta voi seurata @RaidanVarrelta-tilin kautta.

Harjoituskauden peruskunto-osiota täyttä häkää rakentava Vaasan Palloseura testasi jo aiemmin useita pelaajia sekä lähialueelta että muualta. Syksyllä joukkueen kanssa harjoittelivat mm. seuraavat nimet omien junioreiden ja nykyisten sopimuspelaajien lisäksi: Kristian Kokko (VIFK), Andreas Strandvall (VIFK), Jonas Granfors (Kraft), Jasse Kivinen (PKKU), Thomas Kula (Jaro), Lasse Linjala (Haka / Härmä / MP), Astrit Kabashi (Gnistan), Samuli Virtanen (Jazz) ja Kimmo Hovi (PKKU / FC Melita). Kyseisistä pelaajista useimmat myös pelasivat murskavoittoon päättyneessä VIFK-ottelussa joulun alla.
Tammikuussa mukaan harjoitusrinkiin astelivat myös Teemu Honkaniemi (Viikingit), Tuomas Latikka (JJK), Cornelius Stewart (OPS) sekä Jean Fridolin Nganbe Nganbe (FC Lahti). Testipelaajia on ollut ja on edelleen mukana runsaasti, joten kerrataanpas hieman heistä kuultua ja nähtyä. Lisätään jaaritteluihin vielä arvio VPS-siirron todennäköisyydestä, prosenttiluvut puhtaasti blogistin tuotoksia ja päättelyitä.
Naapuriseura VIFK:sta Vepsun kanssa treenaamassa käyneistä pelaajista edelleen A-juniori-ikäinen (s. 1995) Kristian Kokko tulee jalkapallosuvusta, sillä jo hänen isänsä ehti edustamaan sekä VIFK:ta että Vepsua aikanaan. Keskikentän keskustassa operoiva nuorukainen on Kakkosessa jo kokenut konkari, ja kuuluu enemmän tai vähemmän nuorten maajoukkueen vakiokasvoihin. Kysymys kuuluukin olisiko hyppy liigatasolle tässä vaiheessa hyvä askel? Poika on kasvanut jo miehen mittoihin ja pelaamisessa on näkyvissä jopa harvinaisen eleganttia rytmittämistä ainakin Kakkosen tasolla, mutta riittäisivätkö eväät vielä toistaiseksi avaukseen liigassa, kun poika on ikäänsäkin nähden ymmärrettävästi vielä fyysisesti raakile? Olisi loistava vaihtoehto penkille ja bloggaajan mielestä ansaitsisi mahdollisuutensa liigassakin, mutta toisaalta nuorelle miehelle myös peliaika on elintärkeää. Asiat pitäisi sopia seurojen suhteen tarkkaan, ja niin varmasti käykin sillä Kokolla on voimassa oleva sopimus VIFK:n kanssa, liigapykälästä tai sen puuttumisesta ei ole tietoa.
Viime vuosien aikana Kokoista Vepsussa enemmän tai vähemmän onnistui oululainen Petri, mutta porinvenäläinen Aleksandr oli raitapaidassa epäonninen kärsittyään loukkaantumisista ja hölmöiltyään itse jäämällä treeneistä pois VPS-uransa loppupuolella. Miten olisi Kristianin kanssa? Erilaisena vaihtoehtona keskikentän konehuoneeseen kelpuuttaisin jatkoon ja löisin itse Kokon kanssa nimiä paperiin. Todennäköisyys VPS-sopimukselle 25%. Jos sopimusta Vepsuun ei synny, jatkanee Kokko silti ajoittain Vepsun treeneissä molempien seurojen ja pelaajan edun nimissä.
Andreas Strandvall (s. 1991) taas on tunnetusti Strandvallien veljessarjan nuorin jäsen. VPS-kapteeni Sebastianin ja Kungliga Wasan Matiaksen (joo joo, hiihtäähän se maajoukkueessa, mutta first things first) pikkuveli pelasi VIFK:ssa loistavan kauden 2012, mutta viime vuosi oli ainakin omiin, suuriin odotuksiini nähden jopa hienoinen pettymys. "Pikku-Seba" viihtyy veljensä tavoin laitapelaajana, ja lähtökohtaisesti hän hakisikin paikkaa Seabrookin / Lomskin korvaajana.

Kokemattomuus liigatasolla epäilyttää, vaikka ainakin fyysiset ominaisuudet riittäisivät varmasti myös liigassa. Parhaimmillaan nopea ja arvaamaton tehomies laidalla, mutta Seabrookin tapaiset, selkeästi erottuvat erikoisominaisuudet puuttuvat. Lisäksi tilannetta sotkee voimassa oleva VIFK-sopimus, jonka liigapykälän olemassaolosta tai olemattomuudesta ei ole tietoa. Todennäköisyys VPS-sopimukselle lienee noin 10%. Todennäköisyyksiä laskevat muut kokelaat samalla tontilla. Treenannee edelleen Vepsun ringissä ainakin ajoittain vaikka sopimusta ei syntyisikään.

Andreas Strandvall (kuv. oikealla) saattaa pukeutua VPS-asusteisiin ensi kaudella enemmänkin.

Vaasassa opiskelevista pelimiehistä kauppatieteitä opiskeleva Jasse Kivinen (s. 1991) on pelannut aiemmin Kakkosta Keravan PK Keski-Uusimaan riveissä. Kivisen näytönpaikka on auennut miehen oman aktiivisuuden ansiosta. Kovaotteinen keskikentän raataja on sitä tyyppiä, että pelipaikka tuskin jää asenteen puutteesta kiinni. Treeniraporttien perusteella on kuitenkin valitettavasti pohdittava riittävätkö kyvyt pallon kanssa sittenkään liigatasolle, pelkille lanaajille kun ei enää nykyään ole liigajoukkueessa juuri tilausta. Lisäksi keskikentän keskustan osalta kilpailu on Vepsussa todella kovaa, näin ollen onkin jokseenkin loogista veikata Kivisen jäävän lopulta ilman sopimusta, mutta kovatasoinen ja -tempoinen treeni talven ajan tulee takuuvarmasti näkymään otteissa myös kesällä, missä ikinä mies sitten pelaakaan. Todennäköisyys sopimukseen Vepsun kanssa on kuitenkin erittäin pieni.

Pietarsaarelainen Thomas Kula (s. 1991) on nuoresta iästään huolimatta jo monissa liemissä keitetty liigakonkari. Jaron riveissä sekä keskikentällä että topparina pelannut Kula muutti opiskeluidensa vuoksi Vaasaan, ja mies on esiintynyt koko talven treeneissä pirteästi. Koska liigakokemusta on jo takana suhteellisen paljon ja mies on tahkonnut joukkueen mukana jo melko kauan, voidaan Kulasta helposti veikata miestä Luokkalan tilalle melko pienillä kertoimilla. Jarosta saapuneet ovat onnistuneet Vepsussa valitettavan harvoin, vaikka viime vuosilta onnistujiakin löytyy Tanskan ja etenkin Tomas Nygårdin tavoin. Pietarsaarelaisella on varmasti myös paineita näyttää aina vaativalle vaasalaisyleisölle osaamistaan, sillä Jaro-taustaiset pelaajat ovat luonnollisesti erityistarkkailussa kriitikkojen silmissä. Monikäyttöisyys lisää kuitenkin todennäköisyyksiä sopimukseen, joten laitetaan arvioon peräti 75% mahdollisuus Vepsu-soppariin.

Kiertolaishyökkääjä Lasse Linjala (s. 1987) on kiertänyt pitkän tien eri seuroissa (mm. KPV, JJK & Haka) kolmella ylimmällä sarjatasolla, mutta tulokset eivät ole olleet missään erityisen vakuuttavia. Linjala on kyennyt tuomaan harjoituksiin hyvää säpinää muiden hyökkääjien ollessa sairaslomalla, mutta siihen se sitten jääkin. Ajokoiramainen tyyli on toki vastustajalle kuin vastustajalle ikävä, mutta ikävä kyllä kirveellä veistetty olemus näkyy myös järkyttävänä kankeutena sekä oksakohtien suurena määränä niissä tärkeimmissä työvälineissä, eli jaloissa. Tekniikka ei todellakaan silmiä hivele. Joo-o, Lasse paukutti hattutempun rakennusvaiheessa olevaa kakkosdivarijengiä vastaan, mutta liigapelaajaksi miehestä ei ole ollut ja tuskin on nytkään. Treenien jatkeena olokin päättynee kunhan muutamat muut saavat sopimukset ja toiset kuntoutuvat. Morrissey palasi jo, Parikka kuntoutuu kovaa vauhtia ja nuori Hovi on jo nyt parempi kuin reissu-Lasse, joten on melkoinen ihme jos Linjala sopimuksen saa. Ura jatkunee (toivottavasti) muualla.

Jo viime vuoden puolella VIFK-ottelussa esiintyneistä Gnistanissa viime kaudella esiintynyt laitapakki Kabashi ei ollut yhtä hyvä kuin sukulaisensa (serkku FC Barcelonan akatemiassa ja veli Hongassa), joten testi päättyi hänen osaltaan lyhyeen ja kotimatka kutsui eikä sopimusta Vepsuun ole näköpiirissä. Syksyllä treeneissä käynyt Kraftin hyökkääjä Jonas Granfors kuului myös pelaajiin, joihin Vepsulla oli etuosto-oikeus. Asiasta ei ole kuitenkaan kuulunut mitään, ja nyt Jaro uutisoi närpiöläisen menevän uudelleen testiin Jeppikseen, joten voinemme olettaa ettei tuota Kakkosen maalitykkiä paidasta kauneimmassa nähdä. Vuosikausia liigan huonoimmassa puolustuksessa JJK:n riveissä esiintynyt Tuomas Latikka muutti myös Pohjanmaalle ja kävi treeneissä kääntymässä, mutta ilmeisesti tulos oli sama kuin bloggaajan näkemys on ollut jo pitkään: ei vain ole liigatasoa. Myös Latikka on jo poistunut muihin maisemiin, eikä VPS-sopimusta ole näköpiirissä hänenkään suhteen.

Testimiehistä sivullekirjoittaneen mielestä mielenkiintoisimpia ovat alusta asti olleet Jazzista saapunut Virtanen ja PKKU:sta Maltan kautta länsirannikolle taitojaan testaamaan tullut Kimmo Hovi. Nuori Virtanen (s. 1996) on toki pelannut toistaiseksi vasta yhden aikuisten kilpaottelun, mutta treeneissä poika oli pärjännyt erinomaisesti, kuten myös VIFK-ottelussa. Lukio-opinnot vievät kuitenkin sen verran aikaa, että tähän vuoden 2014 setin alkuun Virtanen ei ehtinyt / päässyt. Kuva on kuitenkin sellainen, että Vepsu tahtoisi reunaehdoista riippuen Virtasen vielä rinkiin. Muita kokelaitakin kuitenkin riittää, joten veikkaan todennäköisyydeksi Vepsussa jaksamiseen vain 25%.

Viime vuonna VPS-j:n A-junioreiden pääsarjahaaveet haudannut Kimmo Hovi (kuvassa oik.) saattaa esiintyä raitapaidassa jo ensi vuonna.

Kimmo Hovi (s. 1994) oli Vepsun kiikarissa jo syksyllä, mutta tuolloin halu ulkomaankokemuksille vei mäntsäläläisen Maltalle. Tehojen valossa huikean kauden Kakkosessa pelannut Hovi on ollut muidenkin liigaseurojen kiikarissa, eikä ihme kun potkutekniikkaa katsoo. Kärkipelaajana tai valeysinä useimmiten pelaava Hovi osaa viimeistellä ja on maalintekosektorilla tappavan tehokas, mutta nuorukaisella on vielä paljon kehitettävää pelissään kun asiaa tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin. Nopeus ja askeltiheys voisivat olla parempiakin, mutta toisaalta tuollainen alta parikymppinen kykenee saamaan ihmeitä aikaan jo fyysistä harjoittelua kehittämällä kun lihasta tarttuu reisiin oikein toteutetun punttikuurin kautta. Samoin hommia riittää puolustustyöskentelyn ja tilanteenvaihtoihin reagoimisen muodossa, mutta minun ja monen muun mielestä tässä olisi katsomisen arvoinen kortti. Huhut kertovat sopimuksen olevan lähellä, joten arvontakone näyttää todennäköisyydeksi VPS-uran jatkumiseen 75%.

Tuoreimmat kokelaat pääsivät aloittamaan urakkansa fyysisten testien parissa, ja tulokset olivatkin muutamien osalta mielenkiintoiset. Toriparlamentti kertoi OPS:ssa Ykköstä pelanneen St. Vincent & Grenadiinien maajoukkuemies Stewartin (s. 1989) olleen nopeustesteissä jopa Steven Morrisseytä nopeampi! Värikäs oululaismanageri Miika "Taikalanne" Juntunen mainosti Stewartin juoksevan satasen aikaan 10,77, mutta tässä tapauksessa kannattaa pitää mielessä lähteen luotettavuus. Muualta tulevat jutut kertovat Karibian raketin olevan sympaattinen ja kykenevän pelaamaan sekä kärjessä että laiturina, joten sopimus ei yllättäisi. Koska viime vuonna todellisena supervaihtomiehenä toiminut Jordan Seabrook kuulemma hinnoitteli itsensä ulos Vepsun (ja muiden veikkausliigaseurojen) hintahaarukasta, kasvoivat Stewartin mahdollisuudet entisestään. Todennäköisyys on melkoista kolikonheittoa, mutta positiiviset mielikuvat näyttävät arvan tulokseksi 50%.

Pääseekö Cornelius Stewart esittelemään sixpackiaan ensi kesänä Hietalahdessa (ja Hietasaaressa)?!

Vepsussa kaudella 2012 lainalla käyneen Robin Lodin tavoin SUMU:n ja HJK:n junnuputket läpi kolunnut Teemu "Hoge" Honkaniemi (s. 1991)  oli Vepsun testattavana jo viime vuonna, mutta tuolloin sopimusta ei syntynyt. Molemmille osapuolille jäi kuitenkin toisistaan positiivinen kuva, joten helsinkiläinen otettiin uudelleen Vaasaan kokeilemaan siipiensä kantavuutta jokseenkin epäonnistuneesta, jälleen Ykkösen Viikingeissä sujuneesta viime kaudesta huolimatta. Treeneissä mies on kyennyt parantamaan vaikean alun jälkeen, joten mahdollisuudet oikean pakin tontille ovat edelleen vahvasti elossa. Liigakokemuksen puutetta kompensoinee oletettu halpa hinta ja motivoituneisuus, joten Hoge esiintyy ensi kesänä raitapaidassa peräti 75%:n todennäköisyydellä.

OPS:sta Lahteen viime kesänä siirtynyt ja loppuvuoden kovilla tehoilla pelannut kamerunilainen Nganbe Nganbe (s. 1988) on mielenkiintoinen vaihtoehto vasemmalle. Vepsu tavoitteli Uimaniemen pariksi laiturin tontille pienoiseksi pettymykseksi jääneen Lomskin tilalle Vaasassa opiskelevaa, ulkomailla kovissa seuroissa pelannutta Juha Hakolaa, mutta Hakola päätti tällä kertaa jatkaa uraansa ainakin kevääseen saakka Kyproksella. Lahtelaiset ovat eri nettikeskusteluissa kertoneet Nganbe Nganben hinnoitelleen itsensä ulos Lahdesta, ja samansuuntaista juttua on voitu lukea myös Rovaniemen suunnalta, jossa Malisen suosikkipelaaja on pitänyt viime aikoina majaansa. Nganbe Nganben kohdalla pitää kuitenkin kyetä ottamaan huomioon myös hänen taustansa. Blogistin korvaan kantautuneiden juttujen perusteella em. Taikalanne oli kyennyt hankkimaan kamerunilaisen nimikirjoituksen sopimuspaperiin sellaisella hinnalla, että useampikin meistä ihmettelisi miten sellaisella rahalla voi tulla toimeen Suomessa. Näin ollen uskonkin, että ilmaiseksi Vaasaan testattavaksi tulleen Nganben Nganben kanssa sopimus on hyvin mahdollinen ihan sopuhintaan, kun molemmat osapuolet ovat valmiita avoimeen dialogiin. Näin ollen kamerunilaisen osalta jatkon todennäköisyydeksi laitetaan 70% sillä varauksella, että kuulemani huhut pitävät paikkaansa.

Näin ollen jatkoon nykyisistä kokelaista pääsisivät enemmän tai vähemmän suurella todennäköisyydellä Honkaniemi, Kula, Nganbe Nganbe, Hovi sekä Stewart. Heidän ja kaikkien muiden edelleen mukanaolevien osalta tilanne kuitenkin saattaa muuttua radikaalisti jo ensi viikon Ilves-ottelussa, sillä epäilemättä harjoitusten lisäksi VPS-luotsit kiinnittävät paljon huomiota myös siihen tärkeimpään eli esityksiin itse pelissä. Nykyisen treeniryhmän pienehköstä koosta johtuen VPS ei ole voinut (eikä se tässä vaiheessa olisi niin järkevääkään) pelata sisäisiä harjoitusotteluita täydellä kentällä, joten harjoitusottelut ja kohta alkava Liigacup tulevat varmasti olemaan suuressa roolissa näytönpaikkoina testipelaajille.

Testipelaajia on juttujen mukaan tulossa lisääkin, eikä tässä vielä mitään hätää ole joukkueen perusrungon ollessa hyvin koossa. Huolta aiheuttaa oikeastaan vain Ville Koskimaan valitettavat ongelmat sairautensa kanssa sekä globaalisti ja lokaalisti huono taloustilanne, joka asettaa rajoitteita pelaajien hankintapolitiikkaan sekä haasteita seuran myyntiosastolle. Tilannetta ei myöskään helpota jälleen kerran idioottimaisesti epämääräiseen tulevaisuuteen siirretty stadionhanke (jonka taustoista voit lukea lisää tästä) ja sitä myötä valitettavasti muualle siirretyt europelit. UEFA:lta saatava rahallinen korvaus katoaa sitä myötä valitettavasti järjestyskustannusten ja menetettyjen lipputulojen myötä ilmaan. Uskoni seurajohdon järkevään ja pitkäjänteiseen seuran kehittämiseen on silti edelleen vahva, ja nykyistä runkoa oikein vahvistaessa VPS kykenee taistelemaan ensi kaudellakin vahvasti sarjataulukon kärkipäässä ringin kapeudesta huolimatta. Jäämme odottamaan suurella mielenkiinnolla kauden 2014 otteluiden alkua. COME ON VEPSU!