Uusi, entistäkin uljaampi VPS

Kausi 2016 alkaa tänään 8. huhtikuuta. Koska viime vuonna Raidan varrelta-kausiennakko jäi editointipöydälle ja kausi meni miten meni, joten ei tänä vuonna toisteta samaa virhettä. Ennakointi aloitetaan pelin kautta, mutta käsitellään myöhemmissä teksteissä myös organisaatiota, stadionin vaikutuksia vaasalaiseen jalkapalloiluun sekä tietysti junioreiden kehitystä. Kuuma jalkapallokesä 2016 on jo nurkan takana, ja Vepsua tunnustavat haaveilevat vielä kaikesta maan ja taivaan välillä, joten kurkistetaan hieman onko odotuksille pelillisesti katetta.

Talvikausi päättyy, jalkapallojuhla voi alkaa!

Hyökätessä kolmen rytmin raita (VIIMEINKIN!)

Lähes koko talvikauden ajan Vepsu on harjoitellut johdonmukaisesti hitaita hyökkäyksiä pallonhallinnan keinoin. Kaikki lähtee vahvasta alakerrasta, ja pelinavaamisen suhteen uusiutuminen on ollut radikaalia: jo maalivahtien testijaksoista näki, kuinka tärkeää jalalla pelaaminen on uudelle valmennukselle. Pelinavaaminen on aiempaan verrattuna huomattavasti hallitumpaa ja hienovaraisempaa, ja Vepsu lähtee varmasti lähtökohtaisesti voittamaan tilaa hitaasti linja kerrallaan alhaalta asti rakentaen. Tätä silmällä pitäen kaikki koemaalivahdit pakotettiin avaamaan lyhyellä maata pitkin ahtaissakin tiloissa, jotta valmennuksella oli mahdollisuus nähdä miten hyvin heidän taitonsa ja kanttinsa kestävät kovankin paineen alaisuudessa.

Pelinavausvaiheessa topparit levittävät reilusti laitoihin ja laitapakit nousevat ylemmäs, ja toinen keskikentän pohjapelaajista hakeutuu aktiivisesti tyhjälle puolelle toppareiden etupuolella olevaan taskuun, ja näin klassisin keinoin haetaan enemmän syöttövariaatioita myös keskustan kautta. Laitapakit luovat vaihtoehdot laitoihin ja painottoman puolen laituri leikkaa usein keskelle. Joonas Vahtera on selkeästi pelannut pelinavausvaiheessa kylkiasennossa tai selkä kohti vastustajan maalia pyrkien hakemaan tilaa ylempää vastustajan keskikentän takaa. Näin avattaessa peliä ryhmitys on ollut muotoa 3-3-3-1.

Hitaiden hyökkäysten lisäksi toinen hyökkäysvaihtoehto on ollut suoraviivaisempi, kuten talven peleistä esim. Tellushallissa nähtiin. Toki Tellushallin osalta kentän koko ja heikko kunto oli otettava huomioon, mutta joka tapauksessa VPS pystyy avaamaan tilanteen niin vaatiessa myös suoraviivaisesti palloa kohti Clennonia. Tankkimainen jamaikalainen on erittäin hyvä kohdepelaaja, joka kykenee suojaamaan palloa riittävästi jotta muut ehtivät mukaan hyökkäyksiin.  Nämä nopeat hyökkäykset tulevatkin varmasti olemaan suuressa roolissa liigan ennakkosuosikkeja vastaan, kun Vepsulla voi olla vaikeuksia pitää palloa kokeneempia vastustajia vastaan. Ongelmia nopeiden hyökkäysten kanssa voi kuitenkin tulla erityisesti Clennonin ollessa poissa, sillä talvella paljon hyökkääjänä pelannut Tamminen ei ole samanlainen pallonvoittaja eikä kykene pelaamaan kaikkiin suuntiin Clennonin tapaan. Tapaus Steven Morrisseylla taas on ollut ongelmia sopeutua huomattavasti aiempaa organisoidumpaan, toisteisempaan ja systemaattisempaan pelitapaan, eivätkä pikkuvaivat ja kunto-ongelmat ole helpottaneet pikakiiturin sulautumista uusiin kuvioihin. Isojen loukkaantumisten jälkeen uralleen uutta nostetta hakevan Stevenin toivoisikin kuntoutuvan ja hakevan nöyryyttä pikimmiten, sillä jalkapalloilijan urat ovat valitettavan lyhyitä ja lahjoja miehellä edelleen riittää vaikeuksista huolimatta.

Kolmas Vepsun vaihtoehto on puolinopea hyökkäys, joita kannattaa seurata erityisesti johtoasemassa

ja onnistuneiden pallonriistojen (eli koutsikielellä positiivisten tilanteenvaihtojen) jälkeen. Puolinopeassa vaihtoehdossa iso rooli on erityisesti nopeille laitureilla, kuten Soiri ja Hertsi jotka pyrkivät tekemään nopeita, pitkiä juoksuja syvyyteen luoden näin keskelle ja laitapakeille tilaa vyöryä eteenpäin. Vepsu pyrkii löytään ensin nopean vaihtoehdon syvyyteen, jonka jälkeen rytmi muuttuu hitaammaksi kun suuntaa haetaan jälleen enemmän leveyteen tai diagonaaliin suuntaavien syöttöjen kautta. Parhaita esimerkkejä havaittiin Jaro-ottelussa, kun Jaron hakiessa riskilläkin tasoitusta nähtiin monta erittäin nopeaa ja vaarallista vastahyökkäystä. Vaikka Vepsun viimeistely oli tuolloin heikkoa, niin rakenteen vahvuudesta kertoi huikea määrä luotuja paikkoja.

Variaatiot hyökkäyspelaamisessa luultavasti muuttuvat ja täsmentyvät kentän (paitsi kokoerot, niin erityisesti valtava hajonta eri kenttien pinnoissa) sekä tietenkin myös vastustajien mukaan. Sydäntä lämmittänyt se, että erilaisia selkeitä vaihtoehtoja on näkyvissä. Tätä muutosta ei voi kylliksi korostaa, kun pohtii millaista Vepsun hyökkäyspelaaminen edellisen valmentajan alaisuudessa oli. Toki kaikki kunnia silti siitäkin ajasta, kaksi europaikkaa eivät nekään unohdu Vaasassa. Aika vain ajoi osaamisesta ohi mitä edelliseen koutsiin tulee, nyt oli viimeinen hetki hypätä modernin jalkapallon kelkkaan.

Puolustuksesta löytyy nyt muitakin vaihteita kuin pakki

Puolustaessa on väläytelty vähän kaikenlaisia vaihtoehtoja, osaksi varmasti myös siksi että ihannekokoonpano ei ole vielä päässyt yhtä aikaa kentälle, ei ylä- eikä alakerrassa. Luultavasti puolustuksenkin ottelukohtaiset painopisteet elävät vastustajan ja pelipaikan mukaan. Monessa ottelussa ollaan nähty pallonmenetyksen jälkeen korkeaa, sanotaanko kloppmaista vastaprässiä ylimmillä pelaajilla. Lähimmät pelaajat menevät nopeasti kohti palloa muun joukkueen vetäytyessä. Useissa talven otteluissa Vepsu on houkutellut vastustajaa avaamaan hitaasti laitojen kautta, jolloin syötön ollessa paineistettu tai tullessa takajalalle Vepsun hyökkääjä lähtenyt kaariliikkeellä kohti palloa vastaanottavaa pelaajaa tavoitteenaan pelata vastustajan kierrätysmahdollisuus pois. Samalla Vepsu on luonut painetta pallolliselle laitapakille ns. kymppialueen kautta keskustasta, jolloin vastustajan ainoaksi keinoksi on jäänyt pumpata palloa ylöspäin (Vepsu vahvoine toppareineen vahvoilla) tai hakea pystysyöttöä jo entisestään ahtaalla olevalle laiturille (Vepsu jälleen todennäköisyyksissä vahvoilla). Tämänkaltaisten puolustuksen toteuttamistapoja laukaisevien liipaisinten kollektiivinen lukutaito onkin elintärkeää Vepsulle, sillä keskikentän keskusta on lähtökohtaisesti kovin nuori ja kokematon.

Ja niitä erilaisia puolustustapoja on tosiaan löytynyt jo talvella: korkealta puolustaessa ollaan nähty myös vaihtelua tiukkaan miesvartiointiin keskellä, jolloin toinen keskikentän pojista on noussut ylemmäs ottamaan alueen sijaan vastustajaa kiinni ja toisen jäädessä alas tukemaan. Puolustaessa Vaasan ylpeyden muoto on vaihdellut välillä 4-2-3-1:n ja 4-1-4-1:n välillä. Muutokset riippuvat varmasti siitä ketkä keskikentällä pelaavat. Esimerkiksi vahvasti talvikaudella topparina esiintyneen pallonvoittaja Boxallin pelatessa keskellä voisi uskoa Vepsun hyödyntävän entistä ahkerammin ohjausta keskelle uusiseelantilaisen metsästysmaille. Jos taas samalla tontilla häärää esimerkiksi liikkuvampi, mutta myös hennompi Lähde, niin Vepsu pyrkinee puolustamaan kapeammalla ohjaten peliä enemmän laitoihin pois vaara-alueilta.

Niin ja sitten se Huttusen Vepsun tavaramerkki, eli matala prässitaso… Erityisesti jo sitä systeemiä pelanneille toppareille vetäytymisvaihtoehto lienee sopiva, sillä niin Koskimaa, Lahti kuin Viitikkokin ovat vahvimmillaan lähellä omaa maalia. Sen sijaan korkeammalla pelatessa kaikilla heillä on sama ongelma, kun käännökset eivät isoilta miehiltä ole ihan sieltä sulavimmasta päästä. Helmeksi osoittautuneen Boxallin siirtäminen toppareiden suojaksi keskikentän ankkuriksi onkin avainasemassa, mikäli Vepsu joutuu vetäytymään. Muista kokoonpanon vaihtoehdoista tuolle paikalle ei tunnu tätä kirjoitettaessa löytyvän korvaajaa.

Joonas Vahteran kaltaisille fiksuille nuorille mm. videovalmennus on arkipäivää ja prässitasoa selitettäessä ei tarvitse lähteä aivan alkeista liikkeelle. Kuva: Vaasan Palloseura

Materiaali

Vepsun maalivahtitilanne eli lopulta huomattavasti pidempään kuin oli tarkoitus, mutta toisaalta intensiivisen testaamisen ja lukuisiakin lukuisimpien agenttikierrosten ja videopätkien jälkeen oikea mies näytti viimein löytyvän. Evgeni Kobotsev vakuutti Sillanpään ja Vuorisen, joten tässä vaiheessa sen on riitettävä meille muillekin. TorjuntatyöskentVepsulla on käytännössä aina nykyisen liigataipaleen aikana ollut hyvät maalivahdit (Janne Ahola olkoon poikkeuksen vahvistava sääntö), eikä tämä asia ole muuttunut tänäkään vuonna. Kakkosessa korkoa kasvanut ja arvokkaita minuutteja hankkinut Juuso Kevari on hyvä avaamaan peliä ja koko ajan mukana kierrätyksessä ja peittämässä tilaa etupuolellaan, mutta valitettavasti muuten liigan parhaimmistoon kuuluvalta maalivahdilta puuttuu fyysisiä mittoja. Kevari on kuitenkin sen luokan veskari, että hänet voi huoletta heittää koska tahansa pelaamaan. Viime vuonna selvästi taantunut ja Huttusen härskistä kyykytyksestä lamaantunut Sillanpää jätti toki henkisen aukon, mutta erityisesti katastrofivuoden jälkeen aika muutokselle oli täysin oikea.

Laitapakkien iso pallollinen vastuu hyökätessä tarkoittaa erityisesti kotiin palanneen Veli Lammen olevan suuressa roolissa oikealla laidalla. Samaan aikaan vasemmassa laidassa on käynnissä mielenkiintoinen kilpailutilanne, kun monivuotinen luottomies Jesper Engström on osoittanut pystyvänsä pelaamaan Veikkausliiga-tasolla, mutta vastaavasti hänen maksiminsa tästä eteenpäin tuntuu olevan kovin lähellä. Samaan aikana jostain Espoon wannabe-slummista kultarannikolle muuttanut Levänen on väläytellyt vahvasti erityisesti hyökkäyspelaamisen osalta, kuten entiseltä laiturilta sopii odottaakin. Talven peleissä Levänen on näyttänyt jopa vahvemmalta vaihtoehdolta, joten rotaatiota lienee luvassa.
 

Toppariosastolla riittää kilpailua, koko preseasonin topparina pelannut Nikko Boxall on vakuuttanut ollen talvikauden paras pelaaja loistaen erityisesti pallollisena. Vaikeasta vammasta kuntoutuva Timi Lahti tuskin tulee olemaan alkukaudesta täysipainoisesti mukana, joten toppariparina kauden aloittanee Boxall-Koskimaa Viitikon jatkaessa rotaatiomiehenä. Väkivahvan Lahden ollessa 100-prosenttisessa vireessä kysymykset alkavat käydä mielenkiintoisiksi, onko joukkueella varaa pitää häntä vaihdossa, ja palaako Boxall siinä vaiheessa keskikentälle kuten koko talvi odoteltiin? Riittäävätkö toppareiden pelinavaustaidot jos Boxall pelaa ylempänä? Koskimaan uhkarohkeat kuljetukset alkavat olla jo käsite, mutta mieluummin sitä näkisi Villen löytävän helpon vaihtoehdon nopeasti kuin ottavan valtavia riskejä.

Keskikentän pohjalle riittää kysymyksiä. Ihannemaailmassa pelattaisiin Voutilainen-Boxall, mutta Jerryn pakkaskausi on ollut erittäin rikkonainen eikä hän ole pelannut isoja minuutteja. Kuopiosta saapunut toisen polven liigapalloilija Laatikainen on mielenkiintoinen nuori mies mutta onko vielä nollan ottelun kokemuksellaan avauksen miehiä? Varmasti hän tulee kyllä saamaan vastuuta kauden mittaan, mutta kannattaako kiirehtiä? Juho Lähde pelannut paljon, mutta sopisi paremmin duunariksi ylemmäksi 10-paikalle tai laituriksi. Vielä Vepsun aikoina lupaava Kevin Peth tulee hänkin saamaan mahdollisuutensa, mutta talvi ei vaimentanut kriittisten huomioita pohjoisen peräkylässä tapahtuneesta taantumisesta. Nuori Arttu Nuutinen on ringinleventäjänä mukana, mutta pelannee lähtökohtaisesti enemmän A-junioreiden SM-sarjaa.

Laidassa ykkösmies tulee olemaan Soiri. Mielenkiinnolla odotamme miten Soiri sopeutuu uuteen pelitapaan. Hakemista on ollut ja pallollisena päättämättömyyttä on näkynyt varsinkin Soirin leikatessa keskelle huomattavasti viime kautta ahkerammin. Pieni tason- ja tehojen nosto viimekaudesta tietänee lähtö isompien kenttien ääreen, joten toivotaan parasta ja viime kauden komeetan kehityksen jatkumista! Toisessa laidassa on pelannut eniten viime vuonna pahasti pettänyt Hertsi, mutta varmasti siinä nähdään myös Lähdettä, Tammista ja miksei myös Levästä, kenties Morrisseytakin.

Kaksipäinen käärme vai majakka ja perävaunu? Clennon on selkeä ykkösmies ja lähes varmasti tatuoituna avauskokoonpanoon, mutta pelataanko kahdella kärjellä vai ryhmitetäänkö yläkerta enemmän peräkkäin? Oma kasvatti, unohduksen syövereistä VIFK:sta palannut Joonas Vahtera on näyttänyt erittäin miehekkäitä otteita ja murtautuminen liiga-avaukseen tapahtunee tällä kaudella, varsinkin kun Vahtera on hyvän potkuvalikoimansa turvin hoitanut myös erikoistilanteita. 10-paikalla operoivalle Vahteralle tärkeää olisi pysyä kunnossa mahdollisimman kauan, loukkaantumiset ovat turhaan jarruttaneet lahjakkaan nuoren miehen kehitystä. Kärkivaihtoehdoista Tamminen on ollut talvella pirteä, mutta valitettavan tehoton. Samu Alangon osalta toivotaan suurta harppausta, mutta toisaalta ainakaan RV:n toimitukselle ei vielä ole selvinnyt mitkä ne nuorukaisen erikoisominaisuudet ovat tai onko niitä? Luonnetta pojalla kuitenkin tuntuu riittävän, joten työ kantaa varmasti hedelmää ennemmin kuin myöhemmin kun vaan jaksaa painaa hommia.

Vaasan Palloseuran uudet keulakuvat. Kuva: Yle Pohjanmaa

Ihannekokoonpano ja odotukset

                     Kobotsev

Lampi   Koskimaa   Lahti   Engström

            Voutilainen   Boxall

Soiri              Vahtera             Lähde

                     Clennon


Kauden alussa Lahden ollessa vielä hakemassa täyttä kuntoa Boxall aloittaa topparina. Laitapakin tontilla Levänen haastaa Engströmiä tosissaan Lisäksi kilpailua käydään erityisesti keskikentällä, jossa Lähde kärkkyy paikkaa avauksessa niin kymppinä, kutosen, kasina kuin laiturinakin. Myös nuori Laatikainen tulee varmasti aloittamaan useissakin peleissä, mutta uskalletaanko kausi aloittaa heti kärkeen ihan niin nuorella ryhmällä?

Sanon tässä nyt ihan suoraan, että Vepsu on suomalaisella liigatasolla täsmävalmennuksen edelläkävijöiden rintamassa. Muutos arkaaisesta pelaajien improvisoimasta jalkapallosta moderniin, pelaajille selkeät viitekehykset ja työkalupakin tarjoavaan moderniin jalkapalloon on valtava. Koska Huttusen suosimista pelaajista monille simppelitkin ohjeet kävivät turhan vaikeiksi, olivat muutokset kokoonpanossa tarpeellisia, ja nuoruuden ennakkoluulottomuus saattaa olla Vepsulle isokin ase. Toisaalta varsinkin alkukaudella Vuorisen ja Sarajärven on vältettävä nuorten valmentajien sudenkuoppia ja hallittava tarkasti pelaajille suodatettavan tiedon määrää ja laatua. Liian isot palat saattaisivat johtaa ylipelaamiseen ja harkinta-aikojen tarpeettomaan kasvuun ja sitä kautta kollektiivin murenemiseen. Alkukauden merkitystä ei voikaan kylliksi korostaa, Vepsu tarvitsee pisteitä jotta hyppy tuntemattomaan onnistuisi tyylipuhtaasti kompuroimatta.

Kaikista kysymysmerkeistä huolimatta Vepsu tulee parantamaan reilusti viime kaudesta paitsi pelillisesti, niin myös pisteiden valossa. Joukkue on viime vuotta laadukkaampi ja ennen muuta paremmin valmistautunut, joten uhkakuvien toteutuessakin laatua riittää sen verran joka rintamalla, että Vepsu hinaa itsensä kuiville jo huomattavasti aiemmin kuin viime vuonna. Kunhan vain kauden tärkeimmät pelaajat kuten Lampi, Boxall ja Clennon pysyvät kunnossa, tulee Vepsu taistelemaan paikoista sarjataulukon paremmalla puoliskolla. Toivotaan Dirlandaan soivan kesällä non-stopina. Satoi tai paistoi, annetaan joukkueellemme joka hetki se tuki jonka he ansaitsevat aina, niin voittojen kuin tappioidenkin hetkillä: COME ON VEPSU!