Maaottelutauko alkaa olla ohi, mutta mustavalkoisessa maailmassa harva kiinnitti suurempaa huomiota Huuhkajien otteisiin Pariisissa. Syykin on yksinkertainen, paikallistaisto Merenkurkun valkoisen helmen perinteikkäällä Hietalahden jalkapallostadionilla vei paikallisten jalkapalloentusiastien mietteet mukanaan jo aikoja sitten. Pohjanmaan jalkapallovaltikan suvereeni hallitsija, perinteikäs ja kaunis Vaasan Palloseura taistelee taas mitaleista pitkän tauon jälkeen. Vepsun mitalitaistelu vie jopa yöunet monelta kannattajalta, voiko derbyyn mielenkiintoisempia asetelmia ollakaan?
Koska itse derbyn kilpailullisista lähtökohdista on tällä kertaa jo puhuttu ja tullaan puhumaan myös valtamediassa, ajattelin että olisi aika kääntää katsetta myös menneeseen. Mitä ihmettä tässä välissä tapahtui, kun aidon ja alkuperäisen Suomen Rosenborgin nousu takaisin polttavimpiin parrasvaloihin vei näin kauan?
Viisitoista (15) vuotta on urheilumaailmassa uskomattoman pitkä aika, ja suomalaisessa jalkapalloskenessä tuo käsitetään jo lähes ikuisuutena. Ei tarvitse kuin katsoa sarjataulukkoja silloin ja nyt: pääsarjamme joukkuemääräkin on ehtinyt muuttua 15 vuoden aikana useampaan otteeseen!! Vuoden 1998 liigaseuroista kolmanneksi tuolloin sijoittunut PK-35 muuttui surullisenkuuluisien käänteiden kautta Harry "Hjallis" Harkimon omaksi muoviseuraksi, FC Jokereiksi, sekä karsintojen kautta TPV:lle liigapaikkansa menettänyt FinnPa veti kierroksen em. FC Jokereiden farmiseura FC Jokruina. Nykyään FinnPa on olemassa enää pöytälaatikon syövereissä, PK-35 taas toimii nykyään PK-35 Vantaan nimellä, mutta seuran toiminnassa ei ole käytännössä enää mitään samaa 15 vuoden takaiseen kun nimen lisäksi kotipaikkakin on vaihtunut useampaan otteeseen. Kauden 1998 sarjavitonen FC Jazz taas kävi vuosien varrella läpi konkurssin, mutta on noussut nyt samoihin aikoihin kaukaa Vitosdivarin syövereistä jo takaisin kolkuttelemaan Ykkösen portteja. Myös muut ovat kokeneet kovia: RoPS:n sopupelivaikeuksista tuskin tarvitsee muistuttaa, ja muista välillä kokeilemassa käyneistä löytyy vaikkapa sellaisia nimiä kuin Kotkan TP, Atlantis, Allianssi ja Tampere United... Enemmän tai vähemmän suuria talous- ja muita ongelmia on ollut myös Hakalla, TPS:lla, MyPalla ja Jarolla, vain näin muutamia mainitakseni, eikä pääsarjan ulkopuolella tilanne ole ollut ainakaan parempi. Valitettavasti ongelmitta ei ole päässyt oma Vaasan Palloseurammekaan...
1998:
2013:
Kaudesta 1999 piti tulla kaikkien aikojen kausi, ensimmäinen kerta sitten sotavuosien kun Vaasan Palloseura nappaa suomenmestaruuden. Hjalliksen tulo mukaan kuvioihin ja HJK:n saama massiivinen rahallinen boosti Mestareiden liiga-peleistä aiheuttivat kuitenkin valtavan palkkatason nousun kotimaan kentillä. Tämä johti paitsi samojen vanhojen pelaajien palkkojen nousuun sopimuksia uusittaessa, niin myös holtittomaan kilpavarusteluun pelaajien suhteen. Suosionsa huipulla patsastellut VPS ei ainakaan jäänyt pekkaa pahemmaksi, vai voisitteko nykyään kuvitella suomalaisen seuran ostavan Ruotsin U21-maajoukkueen ykköshyökkääjän, ruotsalaisen suurseuran runkopelaajan? No, olisivathan ne zlatanit ja olatoivoset tännekin kelvanneet, mutta tuolloin valinta oli Malmö FF:n Björn Enqvist. Enqvist ja muut ulkomaalaiset eivät olleet halpoja, mutta palkan perusteella kallein oli silti kahden vuoden sopimuksella mestaruuden takuumieheksi hankittu valmentaja Sören Cratz, jonka palkka vuotta kohden oli yli miljoona markkaa kautta kohden. Hurjia lukuja, ja tuon palkan ainoa samassa mittaluokassa ollut sopimus maamme pääsarjahistoriassa on vain Antti Sumiala, joka tienasi Hjalliksen avoimen shekin ansiosta peräti 800 000 markkaa kaudessa.
Talvella pelit sujuivatkin hienosti, ja VPS kaatoi uuden luotsinsa käskyttämänä ulkomaanleireillä ja muissa harjoituspeleissä mm. kovia venäläisiä ja ruotsalaisia vastustajia kerta toisensa jälkeen, ja kotimaan kentillä Vepsu voitti liigacupin huhtikuussa. Kauden kannalta kenties pahin vahinko oli kuitenkin ehtinyt käydä jo aiemmin, kun VPS-kapteeni ja -legenda Jyrki "Jimmy" Huhtamäki loukkaantui vakavasti, ja joukkue kärsi muutenkin lukuisista loukkaantumisista. Loppu onkin historiaa, pelit liigassa eivät lähtenee käyntiin alkuunkaan, ja miljoonamies Cratz sai potkut jo kesäkuussa. Lopulta Vepsu kykeni varmistamaan sarjapaikkansa vasta liigakarsinnoissa, eikä liene sattumaa että nuo pelit sujuivat paremmin, kun Huhtamäki oli vihdoin kuntoutunut pelaamaan kauden ainoat kaksi otteluaan. Sarjapaikasta oli kuitenkin vaikea iloita, kun joukkue lähti vuoteen hakemaan mestaruutta puolen vuosisadan odotuksen jälkeen, mutta suurempi vahinko oli tapahtunut kabineteissa: VPS ajautui valtaviin velkoihin, kun pelaajien ja taustojen kalliit sopimukset maksuvelvoitteineen jatkuivat ennallaan, mutta suuret maksavat massat vähenivät hiljalleen Hietalahdesta, sponsoreilta ei liiennyt menestysbonuksia ja varainhankinta hiljeni valtavan jalkapalloboomin livetessä käsistä.
Uuden vuosituhannen alku oli VPS-leirissä selviytymistaistelua. Uusista valmentajista Jukka Ikäläisen aikana raitapaidat taistelivat vielä komeasti nuorella joukkueella, mutta Keijo Paanasen aikakausi ja vuosi 2002 oli kauttaaltaan sysimusta. Talousvaikeuksien keskellä paininut Palloseura oli ongelmissa maksusitoumuksiensa kanssa, ja uusi valmentaja Paananen ei yksinkertaisesti ollut tehtäviensä tasolla. Kaikki kauden vaikeudet kulminoituivat lauantaina 26.10.2002, ottelussa VPS-Jazz, tasapeli tai tappio tuomitsisi Vepsun divariin. 1-1 päättynyt ottelu merkitsi Vaasan Palloseura putoamista, vaikka liigaa laajennettiin tuona vuonna kahdella. Nykyään tuolloin Vaasan lippulaivan ruorissa toiminut Paananen onkin ainoa valmentaja Suomessa, jonka johdolla sekä miesten että naisten pääsarjaseura on pudonnut divariin.
Syksy 2002 ja pari seuraavaa vuotta olivat todellisia vaaran vuosia, jolloin Vepsu taisteli hengestään tosissaan. Velkataakka oli pahimmillaan massiivinen, jopa vuosibudjettia suurempi, mutta kiitos koko kaupungin ja maakunnan yrittäjähengen sekä muutamien erittäin aktiivisten seuran taustahenkilöiden avulla perinteikäs ja hieno seura säilyi elossa velkasaneerauksen kautta. Uskomaton saavutus, ja nimeltä mainittakoon tässä yhteydessä suurella kunnioituksella Veli-Matti Ristiluoman ja Eero Karhumäen nimet. Tottakai muitakin sankareita löytyi, mutta tilanpuutteen vuoksi kaikkia ei voi tässä mainita. Lopulta putoamiseen päättynyt kausi oli siis kuitenkin onni onnettomuudessa. Liigassa seura olisi velkaantunut erittäin todennäköisesti vain lisää entisestään, mutta putoaminen mahdollisti talousjärjestelyt ja seuran säilymisen.
Olennaiset elintoiminnot säilytettiin, mutta urheilullisesti tilanne näytti edelleen synkältä, uhkana oli jopa putoaminen Kakkosen syövereihin. Pessimistit saivat kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä loppujen lopuksi seuran elinkaarta ajatellen kolmen vuoden taival divarissa ei ollut pitkä pätkä. Jo kausi 2005 päättyi lähes sensaatiomaisesti liigakarsintoihin, joissa vastaan asettui Rovaniemen Palloseura. Kaksiosaisessa karsinnassa avauottelu päättyi tasalukemiin 0-0, mutta vieraissa Jonas Britschgin maalilla saavutettu 1-1 tasapeli tarkoitti korpivaelluksen päättymistä, Vepsu palasi liigaan kaikkien uskomattomien vaikeuksien jälkeen!
Liigataival kaudesta 2006 vuoteen 2011 taas oli tasapainottamisen aikaa. VPS onnistui kuin onnistuikin tasapainottamaan taloutensa ja vakiinnuttamaan liigapaikkansa, mutta toisaalta suurempaan menestykseen ei vielä ollut ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta rahkeita. Toisinaan tämä aiheutti myös ivaa muiden joukkueiden puolelta, kun Vepsua syytettiin harmaaksi ja värittömäksi. Eihän Pohjanmaan valtias silloinkaan harmaa ollut, ja uskollinen ja asiantunteva vaasalaisyleisö lähinnä naureskeli väitteille. Tärkeä väliaikatavoite sentään saavutettiin jo, kun VPS onnistui vakiinnuttamaan asemansa enemmän tai vähemmän selkeänä Pohjanmaan ykkösenä.
Muutenkin Pohjanmaan derbyt paikallisvastustaja vastaan herättivät vuodesta toiseen intoa ja ihastusta myös muualla Suomessa, suomalaisen jalkapalloihmisen muisti kun on mitä ilmeisimmin kovin lyhyt... Vaasalaiset ja muut pohjalaiset futisihmiset ovat löytäneet tiensä lehtereille vuodesta toiseen hyvin. Tämä kaikki nykyajan mittapuulla surkeasta stadionista huolimatta, suhteellisen vaatimattomasta menestyksestä välittämättä. Vain rakkaalla raidalla on ollut merkitystä, kaikki muu on toissijaista.
Kausi 2012 oli uusi alku, kun VPS pestasi päävalmentajaksi Olli Huttusen. Kapeissa organisaatioissa vastuu lepää usein vain muutamien harteilla, ja kotimaisissa jalkapalloseuroissa suurin vastuunakantaja on lähes poikkeuksetta päävalmentaja. Huttunen toi Vaasaan uutta intoa, ja kausi 2012 näytti jo muutamaa viime vuotta suurempaan menestykseen olevan mahdollisuuksia, kunhan vain palaset loksahtavat kohdilleen. Kausi 2013 on ollut suorastaan taianomainen, joten ehkäpä se menestys saapuu sieltä jo nyt, hieman etuajassa? Kaikki on nyt omissa käsissä, yritetään nauttia tilanteesta!
Kaikkien vaikeuksienkin jälkeen menestys on edelleen yhteinen, joten olit sitten jo Vepsun peleissä kolmosdivarissa (kuka kykenee muistamaan mikä vuosi?) käynyt HC-kannattaja, viime vuosien satunnainen seuraaja tai nykyinen juniori, nyt jos koskaan on aika raahata maallinen tomumajasi paikalle Hietalahteen! Mieluiten toki vieläpä kavereiden, sukulaisten, tyttö-/poikaystävien sekä puolituttujen kylänmiesten kera. Muista myös mainostaa ottelutapahtumaa sosiaalisessa mediassa, nyt saa lyödä vaikka överiksi hehkutuksen kanssa. Vaasan Palloseura tarvitsee tukeasi, nähdään Hietalahdessa sunnuntaina!
Koska itse derbyn kilpailullisista lähtökohdista on tällä kertaa jo puhuttu ja tullaan puhumaan myös valtamediassa, ajattelin että olisi aika kääntää katsetta myös menneeseen. Mitä ihmettä tässä välissä tapahtui, kun aidon ja alkuperäisen Suomen Rosenborgin nousu takaisin polttavimpiin parrasvaloihin vei näin kauan?
Viisitoista (15) vuotta on urheilumaailmassa uskomattoman pitkä aika, ja suomalaisessa jalkapalloskenessä tuo käsitetään jo lähes ikuisuutena. Ei tarvitse kuin katsoa sarjataulukkoja silloin ja nyt: pääsarjamme joukkuemääräkin on ehtinyt muuttua 15 vuoden aikana useampaan otteeseen!! Vuoden 1998 liigaseuroista kolmanneksi tuolloin sijoittunut PK-35 muuttui surullisenkuuluisien käänteiden kautta Harry "Hjallis" Harkimon omaksi muoviseuraksi, FC Jokereiksi, sekä karsintojen kautta TPV:lle liigapaikkansa menettänyt FinnPa veti kierroksen em. FC Jokereiden farmiseura FC Jokruina. Nykyään FinnPa on olemassa enää pöytälaatikon syövereissä, PK-35 taas toimii nykyään PK-35 Vantaan nimellä, mutta seuran toiminnassa ei ole käytännössä enää mitään samaa 15 vuoden takaiseen kun nimen lisäksi kotipaikkakin on vaihtunut useampaan otteeseen. Kauden 1998 sarjavitonen FC Jazz taas kävi vuosien varrella läpi konkurssin, mutta on noussut nyt samoihin aikoihin kaukaa Vitosdivarin syövereistä jo takaisin kolkuttelemaan Ykkösen portteja. Myös muut ovat kokeneet kovia: RoPS:n sopupelivaikeuksista tuskin tarvitsee muistuttaa, ja muista välillä kokeilemassa käyneistä löytyy vaikkapa sellaisia nimiä kuin Kotkan TP, Atlantis, Allianssi ja Tampere United... Enemmän tai vähemmän suuria talous- ja muita ongelmia on ollut myös Hakalla, TPS:lla, MyPalla ja Jarolla, vain näin muutamia mainitakseni, eikä pääsarjan ulkopuolella tilanne ole ollut ainakaan parempi. Valitettavasti ongelmitta ei ole päässyt oma Vaasan Palloseurammekaan...
1998:
2013:
Kaudesta 1999 piti tulla kaikkien aikojen kausi, ensimmäinen kerta sitten sotavuosien kun Vaasan Palloseura nappaa suomenmestaruuden. Hjalliksen tulo mukaan kuvioihin ja HJK:n saama massiivinen rahallinen boosti Mestareiden liiga-peleistä aiheuttivat kuitenkin valtavan palkkatason nousun kotimaan kentillä. Tämä johti paitsi samojen vanhojen pelaajien palkkojen nousuun sopimuksia uusittaessa, niin myös holtittomaan kilpavarusteluun pelaajien suhteen. Suosionsa huipulla patsastellut VPS ei ainakaan jäänyt pekkaa pahemmaksi, vai voisitteko nykyään kuvitella suomalaisen seuran ostavan Ruotsin U21-maajoukkueen ykköshyökkääjän, ruotsalaisen suurseuran runkopelaajan? No, olisivathan ne zlatanit ja olatoivoset tännekin kelvanneet, mutta tuolloin valinta oli Malmö FF:n Björn Enqvist. Enqvist ja muut ulkomaalaiset eivät olleet halpoja, mutta palkan perusteella kallein oli silti kahden vuoden sopimuksella mestaruuden takuumieheksi hankittu valmentaja Sören Cratz, jonka palkka vuotta kohden oli yli miljoona markkaa kautta kohden. Hurjia lukuja, ja tuon palkan ainoa samassa mittaluokassa ollut sopimus maamme pääsarjahistoriassa on vain Antti Sumiala, joka tienasi Hjalliksen avoimen shekin ansiosta peräti 800 000 markkaa kaudessa.
Talvella pelit sujuivatkin hienosti, ja VPS kaatoi uuden luotsinsa käskyttämänä ulkomaanleireillä ja muissa harjoituspeleissä mm. kovia venäläisiä ja ruotsalaisia vastustajia kerta toisensa jälkeen, ja kotimaan kentillä Vepsu voitti liigacupin huhtikuussa. Kauden kannalta kenties pahin vahinko oli kuitenkin ehtinyt käydä jo aiemmin, kun VPS-kapteeni ja -legenda Jyrki "Jimmy" Huhtamäki loukkaantui vakavasti, ja joukkue kärsi muutenkin lukuisista loukkaantumisista. Loppu onkin historiaa, pelit liigassa eivät lähtenee käyntiin alkuunkaan, ja miljoonamies Cratz sai potkut jo kesäkuussa. Lopulta Vepsu kykeni varmistamaan sarjapaikkansa vasta liigakarsinnoissa, eikä liene sattumaa että nuo pelit sujuivat paremmin, kun Huhtamäki oli vihdoin kuntoutunut pelaamaan kauden ainoat kaksi otteluaan. Sarjapaikasta oli kuitenkin vaikea iloita, kun joukkue lähti vuoteen hakemaan mestaruutta puolen vuosisadan odotuksen jälkeen, mutta suurempi vahinko oli tapahtunut kabineteissa: VPS ajautui valtaviin velkoihin, kun pelaajien ja taustojen kalliit sopimukset maksuvelvoitteineen jatkuivat ennallaan, mutta suuret maksavat massat vähenivät hiljalleen Hietalahdesta, sponsoreilta ei liiennyt menestysbonuksia ja varainhankinta hiljeni valtavan jalkapalloboomin livetessä käsistä.
Uuden vuosituhannen alku oli VPS-leirissä selviytymistaistelua. Uusista valmentajista Jukka Ikäläisen aikana raitapaidat taistelivat vielä komeasti nuorella joukkueella, mutta Keijo Paanasen aikakausi ja vuosi 2002 oli kauttaaltaan sysimusta. Talousvaikeuksien keskellä paininut Palloseura oli ongelmissa maksusitoumuksiensa kanssa, ja uusi valmentaja Paananen ei yksinkertaisesti ollut tehtäviensä tasolla. Kaikki kauden vaikeudet kulminoituivat lauantaina 26.10.2002, ottelussa VPS-Jazz, tasapeli tai tappio tuomitsisi Vepsun divariin. 1-1 päättynyt ottelu merkitsi Vaasan Palloseura putoamista, vaikka liigaa laajennettiin tuona vuonna kahdella. Nykyään tuolloin Vaasan lippulaivan ruorissa toiminut Paananen onkin ainoa valmentaja Suomessa, jonka johdolla sekä miesten että naisten pääsarjaseura on pudonnut divariin.
Syksy 2002 ja pari seuraavaa vuotta olivat todellisia vaaran vuosia, jolloin Vepsu taisteli hengestään tosissaan. Velkataakka oli pahimmillaan massiivinen, jopa vuosibudjettia suurempi, mutta kiitos koko kaupungin ja maakunnan yrittäjähengen sekä muutamien erittäin aktiivisten seuran taustahenkilöiden avulla perinteikäs ja hieno seura säilyi elossa velkasaneerauksen kautta. Uskomaton saavutus, ja nimeltä mainittakoon tässä yhteydessä suurella kunnioituksella Veli-Matti Ristiluoman ja Eero Karhumäen nimet. Tottakai muitakin sankareita löytyi, mutta tilanpuutteen vuoksi kaikkia ei voi tässä mainita. Lopulta putoamiseen päättynyt kausi oli siis kuitenkin onni onnettomuudessa. Liigassa seura olisi velkaantunut erittäin todennäköisesti vain lisää entisestään, mutta putoaminen mahdollisti talousjärjestelyt ja seuran säilymisen.
Olennaiset elintoiminnot säilytettiin, mutta urheilullisesti tilanne näytti edelleen synkältä, uhkana oli jopa putoaminen Kakkosen syövereihin. Pessimistit saivat kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä loppujen lopuksi seuran elinkaarta ajatellen kolmen vuoden taival divarissa ei ollut pitkä pätkä. Jo kausi 2005 päättyi lähes sensaatiomaisesti liigakarsintoihin, joissa vastaan asettui Rovaniemen Palloseura. Kaksiosaisessa karsinnassa avauottelu päättyi tasalukemiin 0-0, mutta vieraissa Jonas Britschgin maalilla saavutettu 1-1 tasapeli tarkoitti korpivaelluksen päättymistä, Vepsu palasi liigaan kaikkien uskomattomien vaikeuksien jälkeen!
Liigataival kaudesta 2006 vuoteen 2011 taas oli tasapainottamisen aikaa. VPS onnistui kuin onnistuikin tasapainottamaan taloutensa ja vakiinnuttamaan liigapaikkansa, mutta toisaalta suurempaan menestykseen ei vielä ollut ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta rahkeita. Toisinaan tämä aiheutti myös ivaa muiden joukkueiden puolelta, kun Vepsua syytettiin harmaaksi ja värittömäksi. Eihän Pohjanmaan valtias silloinkaan harmaa ollut, ja uskollinen ja asiantunteva vaasalaisyleisö lähinnä naureskeli väitteille. Tärkeä väliaikatavoite sentään saavutettiin jo, kun VPS onnistui vakiinnuttamaan asemansa enemmän tai vähemmän selkeänä Pohjanmaan ykkösenä.
Muutenkin Pohjanmaan derbyt paikallisvastustaja vastaan herättivät vuodesta toiseen intoa ja ihastusta myös muualla Suomessa, suomalaisen jalkapalloihmisen muisti kun on mitä ilmeisimmin kovin lyhyt... Vaasalaiset ja muut pohjalaiset futisihmiset ovat löytäneet tiensä lehtereille vuodesta toiseen hyvin. Tämä kaikki nykyajan mittapuulla surkeasta stadionista huolimatta, suhteellisen vaatimattomasta menestyksestä välittämättä. Vain rakkaalla raidalla on ollut merkitystä, kaikki muu on toissijaista.
Kausi 2012 oli uusi alku, kun VPS pestasi päävalmentajaksi Olli Huttusen. Kapeissa organisaatioissa vastuu lepää usein vain muutamien harteilla, ja kotimaisissa jalkapalloseuroissa suurin vastuunakantaja on lähes poikkeuksetta päävalmentaja. Huttunen toi Vaasaan uutta intoa, ja kausi 2012 näytti jo muutamaa viime vuotta suurempaan menestykseen olevan mahdollisuuksia, kunhan vain palaset loksahtavat kohdilleen. Kausi 2013 on ollut suorastaan taianomainen, joten ehkäpä se menestys saapuu sieltä jo nyt, hieman etuajassa? Kaikki on nyt omissa käsissä, yritetään nauttia tilanteesta!
Kaikkien vaikeuksienkin jälkeen menestys on edelleen yhteinen, joten olit sitten jo Vepsun peleissä kolmosdivarissa (kuka kykenee muistamaan mikä vuosi?) käynyt HC-kannattaja, viime vuosien satunnainen seuraaja tai nykyinen juniori, nyt jos koskaan on aika raahata maallinen tomumajasi paikalle Hietalahteen! Mieluiten toki vieläpä kavereiden, sukulaisten, tyttö-/poikaystävien sekä puolituttujen kylänmiesten kera. Muista myös mainostaa ottelutapahtumaa sosiaalisessa mediassa, nyt saa lyödä vaikka överiksi hehkutuksen kanssa. Vaasan Palloseura tarvitsee tukeasi, nähdään Hietalahdessa sunnuntaina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti